sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Yritän niin kovasti

Mä yritän oikeasti olla onnellinen. Yritän syödä hyvin ilman huonoa omatuntoa, viettää aikaa kavereiden kanssa, urheilla ja rentoutuakin. Se vain tuntuu olevan niin vaikeaa. Tiedän, että ongelmat ovat elämäntapoja syvemmällä.

Kesä on nyt alkanut ahdistaa ihan liikaa. En halua luopua takista ja pitkistä housuista. En halua paljastaa itseäni, en halua tätä liikaa valoa. Olen liian haavoittuvainen. Pelkään, että tämäkin kesä menee neljän seinän sisällä kituuttaen ahdistuksen ja masennuksen kourissa. En halua olla tällainen. Salaa toivoisin voivani paeta taas hullun laihdutuksen maailmaan.

Toisaalta, haluan antaa vielä mahdollisuuden tälle onnellisuudelle. Se voi vielä tulla sieltä, jos on tullakseen. Niin, jos on tullakseen. 
Pahoittelen, etten ole vielä ehtinyt vastata edellisen postauksen kommentteihin. Aikomuksena on kyllä!

4 kommenttia:

  1. nuo kalorimäärät mitä syöt ei ole pahasta, syö vaan enemmän.. Kaverini söi näillä "anoreksia kalorimäärillä" ja nyt hän oleileekin kouvolan syömishäiriö klinikalla. Pääsee vasta pois syksyllä ja kova ikävä jo nyt. Varo ettei sama tempaa sinua mukaansa. Alempana on kuva jaloistasi ja "jenkkakahvoista" , niissä ei ole mitään vikaa voin sanoa että olen todellatodella kateellinen sinulle upeista reisistä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla kaveristasi.

      Pyrin syömään tarpeeksi, etten menisi ihan liian pitkälle. Kiitos kehuista, vaikka en kyllä laittaisi jenkkakahvoja lainausmerkkeihin! :D
      Hyvää kesää. :)

      Poista
  2. Tsemppiä! Turha stressata kesästä, tajusin ite vähän aika sit ettei pojat kato mitään läskejä, ne kattoo sitä miten ylpeesti kannat vartaloos, tarvit vaa lisää itsetuntoa! Oot huipputyttö usko pois <3

    VastaaPoista