Jopas olen ollut pitkään kirjoittamatta.
Tuntuu hassulta. Aivan kuin olisin kokonaan uusi ihminen, tai ainakin eri osa itseäni kuin aiemmin. Minun on helpompi näyttää heikkouteni ja keskittyä omaan hyvinvointiini. Minä voin ihan hyvin. Menneisyyden pessimismini ja harhakuvitelmani naurattavat minua. Samassa paskassahan mä edelleen ryömin, nykyään vain eri asenteella.
Kaikkihan näyttää sitä ulospäin enemmän tai vähemmän, mutta onko jokainen ihminen sisältä vakion verran herkkä? Onko jotkut ihmiset oikeasti tunteellisempia kuin toiset? Onko joillakin ihmisillä muka enemmän tunteita kuin toisilla? Ja joillain vähemmän tunteita?
Olen vain lipunut aaltojen mukana tämän syksyn. Elämässä ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Menneisyys ja tulevaisuus tuntuvat epätodellisilta. Tätäkö tämä nyt on?
