Ristiriita

Haluni olla kaunis on naurettavaa. Vaadin ulkonäöltäni paljon. Haluan, että jokainen vastaantulija pitää minua erityisen kauniina. Silti yksikään "olet tosi kaunis"-kommentti ei merkkaa minulle mitään. Ei yhtään mitään. Todella ristiriitaista. Typerää. Nuoruuden pinnallisuutta? Miksi haluan itse olla niin kaunis, vaikkei se ole se piirre, mitä muissa arvostan? 

Viikonloppuna tuli syötyä paljon. Oikeasti paljon. Tänään sen sijaan olen syönyt yhden välipalapatukan (80kcal) ja kurkkua (20kcal) sekä juonut mehua (250kcal) ja kahvia (40kcal). Lenkille olisi vielä hyvä mennä. Luultavasti vedän nyt ainakin muutaman päivän ihan liian pienillä kaloreilla. Olen laihduttanut jo yli kuukauden terveellisesti ja paino on pudonnut parisen kiloa. Olisi tosi turhauttavaa, jos se menisikin hukkaan yhden viikonlopun takia.

Miss Universum

Odotan innolla koulun alkua. Sitä ennen olisi tietty kiva laihtua, ainakin vähäsen. En ota stressiä asiasta.
Pitäisi varmaan alkaa hyväksyä se tosiasia, että olen kasvamassa naiseksi. Minun pitäisi myös käyttäytyä sen mukaan.

Miksi en osaa olla normaali-itsetuntoinen? Joko olen itseäni vihaava rumilusmätäpaiseoksettavaläskiällötys tai vaihtoehtoisesti Miss Universum, parempi kuin kukaan muu, kauniimpi kuin kukaan muu, fiksumpi kuin kukaan muu. Miss Universum -olo on kuitenkin aika mahtava, kunhan yritän olla lyttäämättä muita ihmisiä maahan.

Tänään olen syönyt sämpylän (90kcal) juustolla (kermajuustoa, omg) ja kinkulla, annoksen suklaajäätelöä (kermajäätelö, omg) ja pari pientä kuppia kaakaota (kevytmaito, omg). Sen lisäksi pian on tulossa kunnon ruoka. Illalla voisin lähteä ehkä lenkille, mikäli tulee sellainen olo. Eli siis mikäli saan pakotettua itseni ulos.

Oli miten oli, mä nautin elämästäni ainakin tällä hetkellä, oli se millaista paskaa sitten hyvänsä!

Vapaus tuli

No voi höhlä. Paino on pysynyt samana jo kolme päivää. 60.8kg. Iso, lihava numero. Olisipa se 52.8kg, mihin tähtään heinäkuuhun mennessä. Iso tavoite, tiedän. Liian iso? Mutta mitäpä muutakaan tekemistä keksisin kesäksi kuin laihduttamisen? Laihduttaminen on kesällä muutenkin niin helppoa. Laihdun yleensä ilman laihduttamistakin.

Kesä tuli, mikään ei velvoita minua. Paitsi okei, pari kirjastonkirjaa pitäisi palauttaa. Ihanaa, mutta pelkään itseni puolesta - ei ole pakko nähdä ketään. Ei ole pakko mennä kouluun ja sosialisoitua edes sen 6 tuntia viisi kertaa viikossa. Vaikka olenkin puhelias ja sosiaalinen, eristäydyn ja syrjäydyn helposti.

Kesällä voisin työstää itsetuntoani. Voi, kun se oli korkealla ennen sairastumistani. Nyt, vaikken enää pidäkään itseäni sairaana (en murehdi painoani jatkuvasti, en oksenna(!!!), en ole hullulla dieetillä tai no miten nyt tämän kesäkuun dieetin ottaa...), niin itsetunto ei ole kuitenkaan palautunut täysin. Joskus olen korvannut itsetunnon puutteen alkoholilla, mutta pidemmän päälle se kyllä aiheuttaa vain lisää epävarmuutta. Kesällä toivoisin pystyväni tähän; juon vain suhteellisen harvoin ja vain muutaman kerralla.
Kyllähän mun itsetunto on noussut tässä koko ajan, vaikka välillä onkin ottanut takapakkia.

Tänään olen syönyt:
mandariinin
vaniljavanukkaan
pari viinirypälettä
kupin kahvia

Ja tulen vielä syömään:
kurkkua
pihvin
kupin teetä
tomaattia
katkarapuja.

Kalorit? Oho, vain 400. Ehkä voisin lisätä listaan vielä jotakin...
Liikuntana parin tunnin kävelylenkki.

Kertokaa ihmiset kesäfiiliksiä, ja pääsikö kukaan kesään mennessä tavoitteeseensa?

Minä!

100g suklaata 550kcal
kaakaota 300kcal
tomaattia 30kcal
sieniä 30kcal
kahvia 30kcal
kanaa 200kcal
mysliä 100kcal
yhteensä noin 1240kcal

Liikuntana 1h kävely, 1h tanssi ja 1h sali.

Tämä on nyt osittain toivepostaus, koska...

*Poistettu*

...Tässä viimeisessä kuvassa komeilee minun paisunut ruhoni. Tuskin tulee kauan pysymään täällä. Reidet ja jenkkakahvat ovat juuri suurin ongelmakohtani. Kuva viikon vanha, paino 61kg ja BMI 21,6. Tuosta vähintään 6kg pois, kiitos!

Tulos on tämä

Juu, kyllä mä nyt olen tullut siihen tulokseen, että paremmin mulla menee. Urheilu tavallaan pitää pään kasassa, kuten myös normaali muiden kuolevaisten kanssa oleskelu. Tänään liikuin 2h 30min (sali+kävely).

Täytyy myöntää, että olen vähän huijannut. Olen luultavasti syönyt enemmän kuin 1200-1500 kaloria päivittäin. Varmaan on melkein 2000! En ole laskenut kaloreita. Toistan: en ole laskenut kaloreita! Ja sen lisäksi olen vielä huijannut itseäni? Ihanan terve olo tulee! Kuin ensimmäisiä kertoja laihduttaessani.
Ja naureskelen varsinkin tälle: olen syönyt mysliä "laihdutusruokana"... :D

No, kauanhan tota ei nyt kestä. Huomenna pistän ruokavalion vähän remonttiin. Ja aion oikeasti syödä sen 1200-1500 kaloria seuraavat 5 viikkoa. Tähtään noin 5 kilon pudotukseen. :) Ainakin näin ensialkuun.

Mietinpähän tässä hetkisen... Vaikka olenkin tavallaan ollut laihdutusmielessä niin pettynyt itseeni tällä viikolla, niin tajusin, että onhan se paino kuitenkin tippunut noin viikossa jo 1.5kg.

Heijastepinnat

En oikein osaa sanoa, että meneekö nyt tosi hyvin vai aika huonosti. Olen tehnyt itseni äärimmäisen kiireiseksi ja viettänyt paljon aikaa kavereiden seurassa. Sosiaalisissa tilanteissa olen ihan hyvällä tuulella, enkä vilkuile paksuja reisiäni heijastepinnoista kuin vain vähän. Toisaalta iltaisin, yksin ollessani, itken ja mietiskelen itsemurhaa.

Olen syönyt tosi tyhmästi. Skippaillut aterioita ja korvannut ne suklaalla ja sokerittomilla karkeilla. Tämän seurauksena seuranani on kulkenut aina joko ummetus tai hirveät vatsakrampit. Paino on tippunut vähän, mutta ei tarpeeksi. Tänä aamuna paino 60.4kg. Luulin tuon suuren painon olevan suurimmilta osin nestettä, enkä stressanut vielä viikko sitten. Mutta ei se näköjään ole, kun pysyy yli kuudenkympin näin pitkään! Olen siis oikeasti paisunut syksyn 52-kiloisesta tällaiseksi sotanorsuksi.

Suunnitelmissa on jatkaa suunnilleen samaa rataa, mutta muuttaa toi syöminen vähän terveellisempään suuntaan. 1200-1500 kaloria ei edes ahdista niin paljoa, jos liikkuu paljon. Kesä tulee pian, mutta en silti ala pakonomaisesti laihduttaa kitudieeteillä. Olen paljon onnellisempi, kun syön.

Maailman napa

En herännyt kuvan herkulliseen vaahtokarkki-kaakaokupilliseen. Nukuin pommiin ja kiskaisin naamaani nopeasti pikapuuron ja riensin kouluun.
Koulussa olin hiljainen. Kuten aina laihdutuksen tai masennusputken ollessa päällä. Vaikka en mä tällä hetkellä erityisen surulliseksi itseäni tunne. En vain keksi mitään puhuttavaa kenenkään kanssa, koska en kiinnitä huomiota maailman menoon. Ajattelen hyvin itsekeskeisesti vain omaa kroppaani, omia rumia hiuksiani ja omaa tökeröä maskiani kasvoillani.

Kaloreita reilut 1000! Ne tulivat kuitenkin terveellisestä ja kevyestä ruuasta, kuten salaatista ja mustikoista. Söin reilut 2 kiloa ruokaa! Vähän äklö olo. Huomenna paremmin. Pakko.
Liikuntana 1h sali.

Huomasimpahan, että 100 lukijan raja on rikkoutunut! Ompa teitä kertynyt jo paljon, kiitoksia vain. <3

Katson taakse, vaikka edessäni voi olla mitä vain

Olen kaveripiirissäni taas vähän ulkopuolinen. Toisaalta, en ehkä haluaisi edes olla muutakaan. Mitä vähemmän ihmiset tietää musta, sen parempi. Häpeän itseäni.

Yläasteikäisten tyttöjen jalat on niin kapeat! Muistan, kun 14-vuotiaana pidin lukioikäisiä rumempina ja lihavampina kuin ikätoverini. Muistan, kun ajattelin, etten minä koskaan päästä itseäni paisumaan. Toisin kävi. Tiedän kyllä, että "naisella kuuluu olla muotoja" ja "rimppakintut ei sytytä jätkiä", mutta en halua kasvaa. Hoikkuus on mielestäni liian paljon viehättävämpää. Laihdutan muutenkin sen vuoksi, että hyväksyisin itse itseni.

Tänään kaloreita tuli noin 540. Siihen mahtui aika paljon ruokaa. Päivän liikuntana 1h sali ja 1h kävely.

Ahdistavat ajatukset eivät halua jättää mua rauhaan. Sen takia nukahtaminen on vaikeaa ja väsymys vaivaa. Silmäpusseista sen huomaa.
Haluan takaisin elämänmyönteisyyteni ja kiinnostukseni asioihin, joista ennen välitin. Odotan tulevaa kesää jännittyneenä. Tuleeko siitä elämäni käännekohta, pelastukseni? Vai joudunko taas pettymään ja toteamaan, että olen onneton, olin sitten laiha tai lihava?

Välttely

En voinut olla ajattelematta lihavuuttani. Häpesin koulun käytävillä kävelyä, tunsin kaikkien tuijottavan turvonneita kasvojani ja oksettavia reisiäni. Iso. Kaikin puolin iso. Sitä minä olen.
Tuntui, kuin kaikki pitäisivät minua alempiarvoisena. Niin kuin tunnen olevanikin. Niin kai olenkin...

Ajatus syömisestä ällöttää. En minä voi syödä. Katsoin itseäni peilistä ilman paitaa. Oli hilkulla etten alkanut pillittää ja  lukittautunut huoneeseeni.
Kävin salilla, siinä meni se 1h 30min.

Ruokapuoli:
pikapuuro rasvattomalla maidolla
kahvi rasvattomalla maidolla
omena
pieni pala lihaa
kurkkua
tomaattia
pieni porkkana
yhteensä noin 330 kaloria

Tavoitteena on vältellä peiliä ja olla ajattelematta läskejäni parhaani mukaan.

Oma vika

Itseinho on vähän jo alkanut helpottaa. Mua ihan nolottaa aiempi itsesäälissä rypemiseni. Kukaan ei mua tule ylös nostamaan kun kaadun, mun on tehtävä se ihan itse.

Iltapaino 59.3kg. Kaloreita tänään 930, eilen 670. Nopeasti tippuu paino, kun nesteet lähtee. Lihasten surkastumista yritän minimoida salitreenillä ja proteiinipitoisella ruualla, mutta saa nähdä onko paljon mitään tehtävissä.

Ahdistaa, mutta kai sen kanssa pitää vain oppia elämään. Laiskuus on oma vika, kaikkien muidenkin pitää jaksaa. En saisi purkaa itseinhoani muihin.

Edit:// Kaloreita tulikin tänään lähemmäs 1300, koska söin ahdistukseeni. Läski mikä läski.

Uskon itseeni

Mulla on niin mahtavan itsevarma olo! Mä tiedän, että mä onnistun niin tässä, kuin kaikessa muussakin mitä yritän. En anna muiden epäilysten haitata, eihän kukaan muhun ole koskaan uskonutkaan. En anna sen estää!

Ihan kuin mun elämäni olisi muuttunut radikaalisti ihan muutamassa päivässä. Vihdoinkin se muutos, jota olen kaivannut. Koko maailma näyttää, tuoksuu ja huokuu jotain erilaista kuin ennen.

Tosin laihdutus ei sujunut tänään aivan toivotulla tavalla. Kaloreita tuli melkein 1600 (liikunnalla kulutin yli 500 kaloria kumminkin...). Aamupaino oli 59.1kg, eli -400g.