Ristiriita

Haluni olla kaunis on naurettavaa. Vaadin ulkonäöltäni paljon. Haluan, että jokainen vastaantulija pitää minua erityisen kauniina. Silti yksikään "olet tosi kaunis"-kommentti ei merkkaa minulle mitään. Ei yhtään mitään. Todella ristiriitaista. Typerää. Nuoruuden pinnallisuutta? Miksi haluan itse olla niin kaunis, vaikkei se ole se piirre, mitä muissa arvostan? 

Viikonloppuna tuli syötyä paljon. Oikeasti paljon. Tänään sen sijaan olen syönyt yhden välipalapatukan (80kcal) ja kurkkua (20kcal) sekä juonut mehua (250kcal) ja kahvia (40kcal). Lenkille olisi vielä hyvä mennä. Luultavasti vedän nyt ainakin muutaman päivän ihan liian pienillä kaloreilla. Olen laihduttanut jo yli kuukauden terveellisesti ja paino on pudonnut parisen kiloa. Olisi tosi turhauttavaa, jos se menisikin hukkaan yhden viikonlopun takia.

Vapaus tuli

No voi höhlä. Paino on pysynyt samana jo kolme päivää. 60.8kg. Iso, lihava numero. Olisipa se 52.8kg, mihin tähtään heinäkuuhun mennessä. Iso tavoite, tiedän. Liian iso? Mutta mitäpä muutakaan tekemistä keksisin kesäksi kuin laihduttamisen? Laihduttaminen on kesällä muutenkin niin helppoa. Laihdun yleensä ilman laihduttamistakin.

Kesä tuli, mikään ei velvoita minua. Paitsi okei, pari kirjastonkirjaa pitäisi palauttaa. Ihanaa, mutta pelkään itseni puolesta - ei ole pakko nähdä ketään. Ei ole pakko mennä kouluun ja sosialisoitua edes sen 6 tuntia viisi kertaa viikossa. Vaikka olenkin puhelias ja sosiaalinen, eristäydyn ja syrjäydyn helposti.

Kesällä voisin työstää itsetuntoani. Voi, kun se oli korkealla ennen sairastumistani. Nyt, vaikken enää pidäkään itseäni sairaana (en murehdi painoani jatkuvasti, en oksenna(!!!), en ole hullulla dieetillä tai no miten nyt tämän kesäkuun dieetin ottaa...), niin itsetunto ei ole kuitenkaan palautunut täysin. Joskus olen korvannut itsetunnon puutteen alkoholilla, mutta pidemmän päälle se kyllä aiheuttaa vain lisää epävarmuutta. Kesällä toivoisin pystyväni tähän; juon vain suhteellisen harvoin ja vain muutaman kerralla.
Kyllähän mun itsetunto on noussut tässä koko ajan, vaikka välillä onkin ottanut takapakkia.

Tänään olen syönyt:
mandariinin
vaniljavanukkaan
pari viinirypälettä
kupin kahvia

Ja tulen vielä syömään:
kurkkua
pihvin
kupin teetä
tomaattia
katkarapuja.

Kalorit? Oho, vain 400. Ehkä voisin lisätä listaan vielä jotakin...
Liikuntana parin tunnin kävelylenkki.

Kertokaa ihmiset kesäfiiliksiä, ja pääsikö kukaan kesään mennessä tavoitteeseensa?

Minä!

100g suklaata 550kcal
kaakaota 300kcal
tomaattia 30kcal
sieniä 30kcal
kahvia 30kcal
kanaa 200kcal
mysliä 100kcal
yhteensä noin 1240kcal

Liikuntana 1h kävely, 1h tanssi ja 1h sali.

Tämä on nyt osittain toivepostaus, koska...

*Poistettu*

...Tässä viimeisessä kuvassa komeilee minun paisunut ruhoni. Tuskin tulee kauan pysymään täällä. Reidet ja jenkkakahvat ovat juuri suurin ongelmakohtani. Kuva viikon vanha, paino 61kg ja BMI 21,6. Tuosta vähintään 6kg pois, kiitos!

Tulos on tämä

Juu, kyllä mä nyt olen tullut siihen tulokseen, että paremmin mulla menee. Urheilu tavallaan pitää pään kasassa, kuten myös normaali muiden kuolevaisten kanssa oleskelu. Tänään liikuin 2h 30min (sali+kävely).

Täytyy myöntää, että olen vähän huijannut. Olen luultavasti syönyt enemmän kuin 1200-1500 kaloria päivittäin. Varmaan on melkein 2000! En ole laskenut kaloreita. Toistan: en ole laskenut kaloreita! Ja sen lisäksi olen vielä huijannut itseäni? Ihanan terve olo tulee! Kuin ensimmäisiä kertoja laihduttaessani.
Ja naureskelen varsinkin tälle: olen syönyt mysliä "laihdutusruokana"... :D

No, kauanhan tota ei nyt kestä. Huomenna pistän ruokavalion vähän remonttiin. Ja aion oikeasti syödä sen 1200-1500 kaloria seuraavat 5 viikkoa. Tähtään noin 5 kilon pudotukseen. :) Ainakin näin ensialkuun.

Mietinpähän tässä hetkisen... Vaikka olenkin tavallaan ollut laihdutusmielessä niin pettynyt itseeni tällä viikolla, niin tajusin, että onhan se paino kuitenkin tippunut noin viikossa jo 1.5kg.

Me kaikki emme

Mä mietin pitkään, että onko kaikki toivo menetetty. Eilen 1100 kaloria ja tänään 1600-1800. Meinasin syödä koska "kaikki on kumminkin menetetty". No eikä ole! Mä voin silti laihtua! Mä voin silti saavuttaa tavoitteeni ja olla parempi ihminen. En saa ahmia. Niin kuin en ole tehnytkään. Vaikka kaloreita on enemmän kuin liikaa, en ole ahminut ja joutunut häpeämään syömisiäni.

Olen lihava ja oksettava, tiedän sen. Yritän kuitenkin hyväksyä sen tosiasian, ettei laihaksi muututa yhdessä yössä. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja jonkin asteista omaa hyväksyntää. Olen lihava. Olen ihan oikeasti lihava. Tai no, en ehkä BMI-määritelmän mukaan (BMI yli 30), mutta peilin kautta katsottuna olen ällöttävä. Olen liian lihava.

Lihavan minusta tekee esimerkiksi se, etten kehtaa kertoa teille painoani. Se on niin paljon liikaa. Kerron teille, kun olen karistanut vähintään 5 kiloa. Tällä hetkellä on lähtenyt reilu 2 kiloa vajaa viikossa... Eli nesteitä. Koska lihaville kertyy nesteitä.

Oli pakko laittaa tämä koiran kuva loppuun! Eikö olenkin söpö? <3
Kiitän teitä kaikkia typerän ja turhan blogini seuraamisesta. Vaikka oma elämäni on mitä on, te ansaitsette parempaa kuin minä. Te ansaitsette onnellisuutta. Te olette hyviä, toivon teille kaikkea parasta.

Maailman napa

En herännyt kuvan herkulliseen vaahtokarkki-kaakaokupilliseen. Nukuin pommiin ja kiskaisin naamaani nopeasti pikapuuron ja riensin kouluun.
Koulussa olin hiljainen. Kuten aina laihdutuksen tai masennusputken ollessa päällä. Vaikka en mä tällä hetkellä erityisen surulliseksi itseäni tunne. En vain keksi mitään puhuttavaa kenenkään kanssa, koska en kiinnitä huomiota maailman menoon. Ajattelen hyvin itsekeskeisesti vain omaa kroppaani, omia rumia hiuksiani ja omaa tökeröä maskiani kasvoillani.

Kaloreita reilut 1000! Ne tulivat kuitenkin terveellisestä ja kevyestä ruuasta, kuten salaatista ja mustikoista. Söin reilut 2 kiloa ruokaa! Vähän äklö olo. Huomenna paremmin. Pakko.
Liikuntana 1h sali.

Huomasimpahan, että 100 lukijan raja on rikkoutunut! Ompa teitä kertynyt jo paljon, kiitoksia vain. <3

Katson taakse, vaikka edessäni voi olla mitä vain

Olen kaveripiirissäni taas vähän ulkopuolinen. Toisaalta, en ehkä haluaisi edes olla muutakaan. Mitä vähemmän ihmiset tietää musta, sen parempi. Häpeän itseäni.

Yläasteikäisten tyttöjen jalat on niin kapeat! Muistan, kun 14-vuotiaana pidin lukioikäisiä rumempina ja lihavampina kuin ikätoverini. Muistan, kun ajattelin, etten minä koskaan päästä itseäni paisumaan. Toisin kävi. Tiedän kyllä, että "naisella kuuluu olla muotoja" ja "rimppakintut ei sytytä jätkiä", mutta en halua kasvaa. Hoikkuus on mielestäni liian paljon viehättävämpää. Laihdutan muutenkin sen vuoksi, että hyväksyisin itse itseni.

Tänään kaloreita tuli noin 540. Siihen mahtui aika paljon ruokaa. Päivän liikuntana 1h sali ja 1h kävely.

Ahdistavat ajatukset eivät halua jättää mua rauhaan. Sen takia nukahtaminen on vaikeaa ja väsymys vaivaa. Silmäpusseista sen huomaa.
Haluan takaisin elämänmyönteisyyteni ja kiinnostukseni asioihin, joista ennen välitin. Odotan tulevaa kesää jännittyneenä. Tuleeko siitä elämäni käännekohta, pelastukseni? Vai joudunko taas pettymään ja toteamaan, että olen onneton, olin sitten laiha tai lihava?

Välttely

En voinut olla ajattelematta lihavuuttani. Häpesin koulun käytävillä kävelyä, tunsin kaikkien tuijottavan turvonneita kasvojani ja oksettavia reisiäni. Iso. Kaikin puolin iso. Sitä minä olen.
Tuntui, kuin kaikki pitäisivät minua alempiarvoisena. Niin kuin tunnen olevanikin. Niin kai olenkin...

Ajatus syömisestä ällöttää. En minä voi syödä. Katsoin itseäni peilistä ilman paitaa. Oli hilkulla etten alkanut pillittää ja  lukittautunut huoneeseeni.
Kävin salilla, siinä meni se 1h 30min.

Ruokapuoli:
pikapuuro rasvattomalla maidolla
kahvi rasvattomalla maidolla
omena
pieni pala lihaa
kurkkua
tomaattia
pieni porkkana
yhteensä noin 330 kaloria

Tavoitteena on vältellä peiliä ja olla ajattelematta läskejäni parhaani mukaan.

Valintoja

Itken taas. Itken oikeastaan koko ajan.
En tiedä mitä tekisin. Tuntuu niin pahalta. Luovutanko nyt vai yritänkö porskuttaa onnettomana eteenpäin? Mitä, jos vain jäisin sängynpohjalle makaamaan? Mitä jos en vain enää menisi kouluun?
Vastaus: Koulut jäisi kesken, eläisin masentuneena ja yksinäisenä ilman töitä koko lopun elämääni.

Masentaa ajatus siitä, että mitä ikinä sitten teenkään, on turhaa. En pääse tästä onnettomuudesta koskaan eroon. Puhuminenkin on turhaa, koska ei kukaan aiemminkaan ole mua suostunut auttamaan. Kuraattorien ja  psykologien kanssa jutteleminen on ollut yhtä tyhjän kanssa.

Söin tänään pienen annoksen riisiä ja jauhelihakastiketta, 2 omenaa ja yhden päärynän. Kalorit 400. Paino on enemmän kuin liikaa.

Oma vika

Itseinho on vähän jo alkanut helpottaa. Mua ihan nolottaa aiempi itsesäälissä rypemiseni. Kukaan ei mua tule ylös nostamaan kun kaadun, mun on tehtävä se ihan itse.

Iltapaino 59.3kg. Kaloreita tänään 930, eilen 670. Nopeasti tippuu paino, kun nesteet lähtee. Lihasten surkastumista yritän minimoida salitreenillä ja proteiinipitoisella ruualla, mutta saa nähdä onko paljon mitään tehtävissä.

Ahdistaa, mutta kai sen kanssa pitää vain oppia elämään. Laiskuus on oma vika, kaikkien muidenkin pitää jaksaa. En saisi purkaa itseinhoani muihin.

Edit:// Kaloreita tulikin tänään lähemmäs 1300, koska söin ahdistukseeni. Läski mikä läski.