Ristiriita

Haluni olla kaunis on naurettavaa. Vaadin ulkonäöltäni paljon. Haluan, että jokainen vastaantulija pitää minua erityisen kauniina. Silti yksikään "olet tosi kaunis"-kommentti ei merkkaa minulle mitään. Ei yhtään mitään. Todella ristiriitaista. Typerää. Nuoruuden pinnallisuutta? Miksi haluan itse olla niin kaunis, vaikkei se ole se piirre, mitä muissa arvostan? 

Viikonloppuna tuli syötyä paljon. Oikeasti paljon. Tänään sen sijaan olen syönyt yhden välipalapatukan (80kcal) ja kurkkua (20kcal) sekä juonut mehua (250kcal) ja kahvia (40kcal). Lenkille olisi vielä hyvä mennä. Luultavasti vedän nyt ainakin muutaman päivän ihan liian pienillä kaloreilla. Olen laihduttanut jo yli kuukauden terveellisesti ja paino on pudonnut parisen kiloa. Olisi tosi turhauttavaa, jos se menisikin hukkaan yhden viikonlopun takia.

Miss Universum

Odotan innolla koulun alkua. Sitä ennen olisi tietty kiva laihtua, ainakin vähäsen. En ota stressiä asiasta.
Pitäisi varmaan alkaa hyväksyä se tosiasia, että olen kasvamassa naiseksi. Minun pitäisi myös käyttäytyä sen mukaan.

Miksi en osaa olla normaali-itsetuntoinen? Joko olen itseäni vihaava rumilusmätäpaiseoksettavaläskiällötys tai vaihtoehtoisesti Miss Universum, parempi kuin kukaan muu, kauniimpi kuin kukaan muu, fiksumpi kuin kukaan muu. Miss Universum -olo on kuitenkin aika mahtava, kunhan yritän olla lyttäämättä muita ihmisiä maahan.

Tänään olen syönyt sämpylän (90kcal) juustolla (kermajuustoa, omg) ja kinkulla, annoksen suklaajäätelöä (kermajäätelö, omg) ja pari pientä kuppia kaakaota (kevytmaito, omg). Sen lisäksi pian on tulossa kunnon ruoka. Illalla voisin lähteä ehkä lenkille, mikäli tulee sellainen olo. Eli siis mikäli saan pakotettua itseni ulos.

Oli miten oli, mä nautin elämästäni ainakin tällä hetkellä, oli se millaista paskaa sitten hyvänsä!

Sitä ennen

En ole syömishäiriön vanki, kuten ennen. En ole kontrollissa, enkä enää edes pyri siihen. En laske jokaista suupalaani, en edes välttämättä muista, mitä olen päivän aikana suuhuni pistänyt. Tämä ei tietenkään ole mikään uusi uutinen. Toistan itseäni usein. Naurattaa ajatella aiempia päivityksiäni.
Nyt aion laihtua, en syö mitään!
Söin omenan!
Söin 387 kaloria!
Ahmin, nyt takaisin ruotuun!
Vihaan itseäni!
Nyt aion parantua!
Kaikki on kivaa!
Vihaan itseäni!
Söin 387 kaloria!
Nyt aion parantua!
Vihaan itseäni!
Nyt aion laihtua, en syö mitään!
Söin 387 kaloria!
Kaikki on kivaa!
Ahmin, nyt takaisin ruotuun!
Nyt aion parantua!
Vihaan itseäni!

Uskon, että olen laihtunut. Ainakin vähän. Housut menevät paremmin jalkaan. Ennen ne eivät meinanneet mennä jalkaan. Sitä ennen ne vain vähän kiristivät. Sitä ennen ne olivat liian isot. Sitä ennen ne roikkuivat päälläni. Sitä ennen ne olivat sopivat. Sitä ennen ne olivat hieman väljät. Sitä ennen ne nyhjöttivät kaupan hyllyssä.
Vaa'allakäyntihän ei tule kysymykseenkään. En uskalla. Ei se mitään auta. Jos petyn lukemaan, ahmin suruuni. Jos ilahdun lukemastani, palkitsen itseni - ruualla.

Nykyään on oikeastaan helpointa olla ajattelematta. En ajattele paljonkaan mitään. Silloin kuin teen poikkeuksen, mielessäni on vain ulkonäköni. Helppoa. Ei tarvitse pohtia niitä muita juttuja.
Tv, lehdet ja urheilu saavat helposti pään tyhjäksi. Alkoholi on turhan petollinen siinä suhteessa, ellei sitten osaa juoda järkevästi. Suosittelen ajatusten kohdistamista johonkin muuhun kuin laihduttamiseen. Ne ajatukset pitää kuitenkin joskus käsitellä pois sieltä saastuttamasta mieltä, mutta sen voi joskus antaa odottaa parempaa aikaa. Sillä aikaa voi keskittyä johonkin helppoon. Syömishäiriö ei ole helppo. Kannattaa siis ajatella jotain muuta. Helposti sanottu.

Toteutus? No, minulla se toimii. Ainakin yleensä.

Yritän niin kovasti

Mä yritän oikeasti olla onnellinen. Yritän syödä hyvin ilman huonoa omatuntoa, viettää aikaa kavereiden kanssa, urheilla ja rentoutuakin. Se vain tuntuu olevan niin vaikeaa. Tiedän, että ongelmat ovat elämäntapoja syvemmällä.

Kesä on nyt alkanut ahdistaa ihan liikaa. En halua luopua takista ja pitkistä housuista. En halua paljastaa itseäni, en halua tätä liikaa valoa. Olen liian haavoittuvainen. Pelkään, että tämäkin kesä menee neljän seinän sisällä kituuttaen ahdistuksen ja masennuksen kourissa. En halua olla tällainen. Salaa toivoisin voivani paeta taas hullun laihdutuksen maailmaan.

Toisaalta, haluan antaa vielä mahdollisuuden tälle onnellisuudelle. Se voi vielä tulla sieltä, jos on tullakseen. Niin, jos on tullakseen. 

Pahoittelen, etten ole vielä ehtinyt vastata edellisen postauksen kommentteihin. Aikomuksena on kyllä!

Minä!

100g suklaata 550kcal
kaakaota 300kcal
tomaattia 30kcal
sieniä 30kcal
kahvia 30kcal
kanaa 200kcal
mysliä 100kcal
yhteensä noin 1240kcal

Liikuntana 1h kävely, 1h tanssi ja 1h sali.

Tämä on nyt osittain toivepostaus, koska...

*Poistettu*

...Tässä viimeisessä kuvassa komeilee minun paisunut ruhoni. Tuskin tulee kauan pysymään täällä. Reidet ja jenkkakahvat ovat juuri suurin ongelmakohtani. Kuva viikon vanha, paino 61kg ja BMI 21,6. Tuosta vähintään 6kg pois, kiitos!

Me kaikki emme

Mä mietin pitkään, että onko kaikki toivo menetetty. Eilen 1100 kaloria ja tänään 1600-1800. Meinasin syödä koska "kaikki on kumminkin menetetty". No eikä ole! Mä voin silti laihtua! Mä voin silti saavuttaa tavoitteeni ja olla parempi ihminen. En saa ahmia. Niin kuin en ole tehnytkään. Vaikka kaloreita on enemmän kuin liikaa, en ole ahminut ja joutunut häpeämään syömisiäni.

Olen lihava ja oksettava, tiedän sen. Yritän kuitenkin hyväksyä sen tosiasian, ettei laihaksi muututa yhdessä yössä. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja jonkin asteista omaa hyväksyntää. Olen lihava. Olen ihan oikeasti lihava. Tai no, en ehkä BMI-määritelmän mukaan (BMI yli 30), mutta peilin kautta katsottuna olen ällöttävä. Olen liian lihava.

Lihavan minusta tekee esimerkiksi se, etten kehtaa kertoa teille painoani. Se on niin paljon liikaa. Kerron teille, kun olen karistanut vähintään 5 kiloa. Tällä hetkellä on lähtenyt reilu 2 kiloa vajaa viikossa... Eli nesteitä. Koska lihaville kertyy nesteitä.

Oli pakko laittaa tämä koiran kuva loppuun! Eikö olenkin söpö? <3
Kiitän teitä kaikkia typerän ja turhan blogini seuraamisesta. Vaikka oma elämäni on mitä on, te ansaitsette parempaa kuin minä. Te ansaitsette onnellisuutta. Te olette hyviä, toivon teille kaikkea parasta.

Arvoton

Olen itkenyt koko päivän. Ilmeisesti mun on turha edes kuvitella koskaan olevani onnellinen. Vihaan itseäni ja perhettäni ja ystäviäni. Aina kun mä pyydän apua, ystäviltäni tai äidiltäni, kuuluu vastaus: "No, kyllä se siitä, ei sulla nyt mitään niin suurta ongelmaa ole." Ei sitten, ei mulla sitten varmaan ole mitään ihmisarvoakaan, ei mua sitten varmaan tarvitse ottaa tosissaan.
Olen ruma ja läski. Hiuksenikin ovat oksettavat kun suuri osa on tippunut pois. Olen läski. Olen hyllyvä valas, ahne porsas.
Olen laiska enkä saa mitään aikaiseksi. NYT MÄ TEEN ASIALLE JOTAIN! OLISIN MIELUMMIN KUOLLUT KUIN JATKAISIN NÄIN!

Mun piti tulla takaisin tauolta iloisena, laihtuneena ja itsevarmana. Mutta ei, kun toistan samoja virheitä koko ajan! Olen tyhmä, olen tosissaan niin tyhmä ihminen.

Viimeisen kerran mä sanon, että tälle tulee loppu nyt. Menen sitten huonompaan tai parempaan suuntaan, tähän en ainakaan jää.

En kestä itseäni

Suunnitelmat muuttuu koko ajan. Mä en kestä itseäni. Siksi aion laihduttaa 10 kiloa niin nopeasti kuin mahdollista. Kyllä, olen lihonut taas. Paljon. Tänä aamuna painoin 61.3kg. Oksettavaa. Olen oksettava.

Tänään olen syönyt 445 kalorin edestä ruokaa. Oikeasti mun ei pitänyt syödä mitään.

Toi katto mua silleen

Mulla on taas sellainen vaihe päällä, että luulen kaikkien olevan ihastuneita muhun. Tällä hetkellä siis kuvittelen ainakin viiden kaverini olevan kiinnostuneita musta, vaikka tosiasiassa asia ei varmaankaan näin ole.

Katselin juuri paljaita reisiäni. Hui kamala. En tajunnutkaan, että olen noin lihava! Ihan kamalaa katsottavaa. Onneksi nyt en kuitenkaan aio vaipua itsesääliin ja -vihaan, vaan saan itsevarmuuteni ja innokkuuteni siitä, että ajattelen itseni laihana. Tiedän nimittäin sitä olevani pian.

Aamupaino ei ollut muuttunut, edelleen se 59.1kg. Huomenna toivoisin sen olevan 58 alkava.

Innoissaan!

Tää projekti tekee mut melkein onnelliseksi. Vihdoinkin lopetan itseni kiusaamisen ja annan itseni olla kaunis. Askartelin hienon vihkon itselleni, johon merkkaan joka päivä kaiken mitä syön, kaikki urheilut, kalorit, painon ja nukutut tunnit. Äärimmäisen motivoivaa. Mä olen niin innoissani tästä!

Haluaisin painaa 50kg. Siihen kuitenkin on edettävä vähän hitaammin kuin 4 viikossa, sillä tänä aamuna paino 59.5kg. Menkat juuri alkoi, en tiedä onko sillä sitten tekemistä ton painon kanssa...
54kg olisi hyvä. Eli 5.5kg pudotusta vajaassa kuukaudessa.
Niin ja hei. Mikäli olen tyytyväinen esimerkiksi 53- tai 52-kiloisena, niin siihen sitten jään. Ei saa päästää tiettyä painoa pakkomielteeksi.

Tänään söin erittäin terveellisesti vajaan 900 kalorin edestä. En kyllä tajua, miten noita kaloreita tulikin noin vähän! Paljon salaattia, kuituja ja proteiinia mahtui siihen!
Liikuin tunnin ja kulutin sillä ehkä 400-500 kaloria.

4 viikkoa

 Taas tein sen saman virheen. Ahmin. Niin kuin joka hemmetin ikinen päivä! Koulun jälkeen mulla on aina hetki aikaa olla ja rauhoittua ennen pakollisia velvollisuuksia ja askareita (joita en kuitenkaan saa aikaseksi tehtyä...), ja niin kauan kuin syön, rauhan hetki jatkuu. Niinpä syöminen menee aina täysin liiallisuuksiin.

Mä oksensin äsken.

Pitää ilmeisesti ryhtyä jollekin tiukalle dieetille, jotta mulla on tarkat säädökset ruoka-aikojen ja -määrien suhteen. Ja lopulta siitä syntyy uusi rutiini ja pääsen eroon tästä uhkaavan huonosta vanhasta. Kehittelempä siis näin alkuun itselleni vaikka 4 viikon dieetin. Samalla keskityn myös ulkonäön muihin osa-alueisiin, laihuus ei riitä minulle. 52-kiloisena pukeuduin nuhruisiin college-housuihin ja yli-isoihin, kahvin tahrimiin huppareihin. Tällä kertaa aion hoitaa ihoani, hampaitani, hiuksiani ja kynsiäni, sekä käydä shoppailemassa ja panostaa joka päivä pukeutumiseen.

Suunnittelen tämän dieetin tänä iltana huolella ja tulen sitten postaamaan sen kaikki tiedot tänne bloginkin puolelle. Alan samalla pitää ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa aina mukana, ei ainoastaan netissä.