maanantai 1. lokakuuta 2012

Ristiriita

Haluni olla kaunis on naurettavaa. Vaadin ulkonäöltäni paljon. Haluan, että jokainen vastaantulija pitää minua erityisen kauniina. Silti yksikään "olet tosi kaunis"-kommentti ei merkkaa minulle mitään. Ei yhtään mitään. Todella ristiriitaista. Typerää. Nuoruuden pinnallisuutta? Miksi haluan itse olla niin kaunis, vaikkei se ole se piirre, mitä muissa arvostan? 
Viikonloppuna tuli syötyä paljon. Oikeasti paljon. Tänään sen sijaan olen syönyt yhden välipalapatukan (80kcal) ja kurkkua (20kcal) sekä juonut mehua (250kcal) ja kahvia (40kcal). Lenkille olisi vielä hyvä mennä. Luultavasti vedän nyt ainakin muutaman päivän ihan liian pienillä kaloreilla. Olen laihduttanut jo yli kuukauden terveellisesti ja paino on pudonnut parisen kiloa. Olisi tosi turhauttavaa, jos se menisikin hukkaan yhden viikonlopun takia.

2 kommenttia:

  1. Olen enemmän ja vähemmän pystynyt samaistumaan kirjoituksiisi, mutta tämä oikeasti kolahti. Olen aina luullut, että olen ainoa sairaalloisen paljon kauneutta ihaileva ihminen. Muut voivat olla rumia eikä se haittaa mutta minun on pakko olla kaunis, luonnollinen ja sellainen johon jokainen voisi ihastua. Yritän myös luonteeltani olla sellainen iloinen, mukava ja hauska tyttö jollaista kaikki haluaisivat. "Olet mukava" "olet kaunis" - kommentit tuntuvat ihan kivalta mutta eivät muuta asiaa mihinkään, tavoittelu vain jatkuu.

    Kai tämä pohjautuu vain kamalaan huomionhakuisuuteen ainakin minun kohdallani, vaikka seurustelenkin. On imartelevaa kuulla olevansa kaunis tai nätti tai mukava. Koko asia on vain niin luihin ja ytimiin iskostettu, etten huomaa asiaa ennen kuin alan oikeasti miettiä syitä käytökseeni. En ole koskaan kuitenkaan pettänyt enkä aiokaan, haluan olla se niin ihana ja lähellä oleva tyttö jota ei kuitenkaan koskaan tulla saamaan.

    Mutta ihanaa, että maailmassa on tosiaan toinenkin edes hieman samanlaisia fiiliksiä läpikäyvä henkilö. En tosin tiedä onko minun huomiohuoruuteni lähtenyt samalta pohjalta liikkeelle kuin sinun kauneudenhakuisuutesi, mutta ainakin minua helpotti avautua kommenttikentässäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ovat aina tervetulleita avautumaan kommenttikenttääni!
      Sinä oikeastaan osasit selittää nuo tuntemukset paremmin kuin minä. Muakin vähän lohduttaa, etten ole ainoa tässä(kään) asiassa. Yllättävintä oikeastaan tämän blogiin kirjoittamisen saralta on ollut kirjoituksiini samaistuvien henkilöiden määrä!

      Poista