Haaste hyväksytty!

Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their ''tagger'' and post it on threir blog. Then choose 11 new people to tag and link them in your post. Create 11 new questions for the people you tag to answer. Do not tag back to the person who has already tagged you.

Kiitos  lumottu tästä haasteesta! :)

1. Millaisia pelkoja sinulla on?- Pelkään, että tulen koko elämäni pohtimaan, mitä sitten onnellisena teen.

2. Oletko pitkävihainen vai lepytkö helposti riitatilanteissa?- Lepyn helposti, en osaa olla tarpeeksi vihainen.

3. Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuudelle (huomiselle, ensi viikolle tai vaikka muutaman vuoden päähän)? - Haluan laihtua, kasvattaa hiuksia, saada itseluottamusta ja shoppailla. Sen lisäksi haluan saada hyvän ammatin, olla onnellinen, olla onnellisempi, saada toimivan parisuhteen, rakastua, maistaa eksoottisia ruokia ja olla tosi onnellinen.

4. Mitä haluaisit sanoa valitsemallesi ihmiselle, mutta et saa kerättyä rohkeuttasi?- Hmm. Ei nyt ensinäkemältä tule mitään mieleen. Sanon yleensä asiat aika suoraan.

5. Käytätkö alkoholia? Miksi/miksi et? Kerro jokin hauska päähänpisto tai tekosi humalassa.- Käytän, koska kuvittelen aina ennen dokaamaan lähtemistä sen olevan hauskaa. No, onhan se tosiaan joskus hauskaa. Mulla vaan nykyään melkeimpä kaikki ahmimiset lähtee juuri alkoholista... Ei hyvä.

6. Kieli, jonka ottaisit toiseksi äidinkieleksesi?- Ruotsi. Tai sitten jokin suomalaisten näkökulmasta vähän eksoottisempi kieli. Mutta ei ainakaan englantia!

7. Missä konsertissa kävit viimeksi?- En muista mikä niistä oli viimeinen, kun en ole vähään aikaan keikoilla käynyt.

8. Etsitkö jännitystä/hyvää oloa esimerkiksi extreme-jutuista, kuten benjihypyistä tai hurjista huvipuistolaittesta?- En oikeastaan tykkää extreme-jutuista, mutta teen niitä silti. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että haluan antaa itsestäni hurjapään vaikutelman!

9. Yksi asia, joka tekisi elämästäsi mieluisampaa? Voi liittyä mihin tahansa, eikä tarvitse olla maata mullistava asia.- Täysin kaloriton suklaa. Tai supernopea aineenvaihdunta! Nää on kyllä melkoisia maata mullistavia asioita. :D

10. Mitä muuttaisit ja mistä et haluaisi luopua itsessäsi?- Luopuisin ilomielin läskeistäni. Älykkyydestä ja moraalista pitäisin mieluusti kiinni.

11. Jos sinusta/sinuun liittyvästä asiasta tehtäisiin elokuva tai kirjoitettaisiin kirja, minkä niminen teos olisi?
- Kuinka tehdä elämästään vaikeaa.

Haastaisin mielelläni seuraavat henkilöt:
hedgehog
Nane
Dianna
ann-
Ida-san
Sheena
vadelmainen
chrystal
tiuku
Judy
Syöjätär

Ei ole pakko tehdä tätä jos ei halua. :)

Omat kysymykseni:
1. Uskotko, että voisit koskaan olla onnellinen melkein minkä näköisenä tai kokoisena tahansa?
2. Minkä ikäisenä suutelit ensimmäisen kerran?
3. Uskotko enkeleihin tai muuhun yliluonnolliseen?
4. Lisääkö tieto tuskaa?
5. Oletko ulospäinsuuntautunut?
6. Pidätkö Suomesta?
7. Paljonko vietät aikaa kavereiden seurassa? Entä perheen? Entä yksin?
8. Pidätkö itseäsi älykkäänä?
9. Miten kuvailisit luonnettasi?
10. Oletko mielestäsi kokenut rankan nuoruuden?
11. Ahdistaako voi innostaako kesä?

Yritän niin kovasti

Mä yritän oikeasti olla onnellinen. Yritän syödä hyvin ilman huonoa omatuntoa, viettää aikaa kavereiden kanssa, urheilla ja rentoutuakin. Se vain tuntuu olevan niin vaikeaa. Tiedän, että ongelmat ovat elämäntapoja syvemmällä.

Kesä on nyt alkanut ahdistaa ihan liikaa. En halua luopua takista ja pitkistä housuista. En halua paljastaa itseäni, en halua tätä liikaa valoa. Olen liian haavoittuvainen. Pelkään, että tämäkin kesä menee neljän seinän sisällä kituuttaen ahdistuksen ja masennuksen kourissa. En halua olla tällainen. Salaa toivoisin voivani paeta taas hullun laihdutuksen maailmaan.

Toisaalta, haluan antaa vielä mahdollisuuden tälle onnellisuudelle. Se voi vielä tulla sieltä, jos on tullakseen. Niin, jos on tullakseen. 

Pahoittelen, etten ole vielä ehtinyt vastata edellisen postauksen kommentteihin. Aikomuksena on kyllä!

Minä!

100g suklaata 550kcal
kaakaota 300kcal
tomaattia 30kcal
sieniä 30kcal
kahvia 30kcal
kanaa 200kcal
mysliä 100kcal
yhteensä noin 1240kcal

Liikuntana 1h kävely, 1h tanssi ja 1h sali.

Tämä on nyt osittain toivepostaus, koska...

*Poistettu*

...Tässä viimeisessä kuvassa komeilee minun paisunut ruhoni. Tuskin tulee kauan pysymään täällä. Reidet ja jenkkakahvat ovat juuri suurin ongelmakohtani. Kuva viikon vanha, paino 61kg ja BMI 21,6. Tuosta vähintään 6kg pois, kiitos!

Tulos on tämä

Juu, kyllä mä nyt olen tullut siihen tulokseen, että paremmin mulla menee. Urheilu tavallaan pitää pään kasassa, kuten myös normaali muiden kuolevaisten kanssa oleskelu. Tänään liikuin 2h 30min (sali+kävely).

Täytyy myöntää, että olen vähän huijannut. Olen luultavasti syönyt enemmän kuin 1200-1500 kaloria päivittäin. Varmaan on melkein 2000! En ole laskenut kaloreita. Toistan: en ole laskenut kaloreita! Ja sen lisäksi olen vielä huijannut itseäni? Ihanan terve olo tulee! Kuin ensimmäisiä kertoja laihduttaessani.
Ja naureskelen varsinkin tälle: olen syönyt mysliä "laihdutusruokana"... :D

No, kauanhan tota ei nyt kestä. Huomenna pistän ruokavalion vähän remonttiin. Ja aion oikeasti syödä sen 1200-1500 kaloria seuraavat 5 viikkoa. Tähtään noin 5 kilon pudotukseen. :) Ainakin näin ensialkuun.

Mietinpähän tässä hetkisen... Vaikka olenkin tavallaan ollut laihdutusmielessä niin pettynyt itseeni tällä viikolla, niin tajusin, että onhan se paino kuitenkin tippunut noin viikossa jo 1.5kg.

Heijastepinnat

En oikein osaa sanoa, että meneekö nyt tosi hyvin vai aika huonosti. Olen tehnyt itseni äärimmäisen kiireiseksi ja viettänyt paljon aikaa kavereiden seurassa. Sosiaalisissa tilanteissa olen ihan hyvällä tuulella, enkä vilkuile paksuja reisiäni heijastepinnoista kuin vain vähän. Toisaalta iltaisin, yksin ollessani, itken ja mietiskelen itsemurhaa.

Olen syönyt tosi tyhmästi. Skippaillut aterioita ja korvannut ne suklaalla ja sokerittomilla karkeilla. Tämän seurauksena seuranani on kulkenut aina joko ummetus tai hirveät vatsakrampit. Paino on tippunut vähän, mutta ei tarpeeksi. Tänä aamuna paino 60.4kg. Luulin tuon suuren painon olevan suurimmilta osin nestettä, enkä stressanut vielä viikko sitten. Mutta ei se näköjään ole, kun pysyy yli kuudenkympin näin pitkään! Olen siis oikeasti paisunut syksyn 52-kiloisesta tällaiseksi sotanorsuksi.

Suunnitelmissa on jatkaa suunnilleen samaa rataa, mutta muuttaa toi syöminen vähän terveellisempään suuntaan. 1200-1500 kaloria ei edes ahdista niin paljoa, jos liikkuu paljon. Kesä tulee pian, mutta en silti ala pakonomaisesti laihduttaa kitudieeteillä. Olen paljon onnellisempi, kun syön.

Pian kesä voi alkaa

Tässä sitä ollaan, lihavampana kuin koskaan ennen. Vaaka näyttää 61.7kg, mutta en jaksa masentua sen takia. Mulla on rauhallinen fiilis ja kaikki palaset tuntuvat loksahtavan paikoilleen.

Vaikka joskus itkenkin ja toivon olevani siellä pimeydessä, suurimmilta osin olen ihan tyytyväinen ja iloinen. Olen sosiaalisempi ja itsevarmempi. Onnea mulle tuo nyt kesän tulo, uskon koko sydämestäni sen olevan tähän mennessä paras kesäni. Kesän jälkeen toivon mukaan pääsen muuttamaan omilleni ja aloittaa varhaisaikuiselämäni. Ja hei, kesään on alle kuukausi aikaa?! Siihen on juuri sopiva aika, nimittäin nyt mulla on kolmisen viikkoa aikaa piristyä ja energisoitua vielä lisää (lue: laihtua pari kiloa) ja valmistautua! Aion kesällä tehdä retkiä, käydä festareilla ja rannalla, rullaluistella, käydä piknikillä, juosta pitkiä lenkkejä aamuvarhasella, syödä mansikoita, hankkia kesäromanssin...
Ehkä kaikki toiveeni eivät toteudu, mutta entäs sitten! Saahan sitä tyttö nyt haaveilla. ;)

Naps, muutamat ennen-kuvat otettu, myöhemmin julkaisen ne täällä upeiden jälkeen-kuvien rinnalla.

Mulla on tosi nostalginen fiilis! En ole ollut näin täpinoissäni ja unelmoiva sitten yläasteen alun. Minä 1, masennus 0!

En enää halua olla surullinen

Elämäntapamuutos. Suhtaudun tuohon sanaan hivenen kriittisesti, varsinkin kun tuskin syömishäiriötä ja masennusta voi elämäntavaksi edes kutsua. Käyn nyt kuitenkin ehkä suurimman ongelmani kimppuun, sen joka vaikutti syömistemppuiluhäiriöni ja jatkuvan ahdistukseni syntyyn. Haluan kukistaa masennuksen.

Ensimmäisenä negatiivisista tunteistani pomppaa esiin syyllisyys. Haluan takoa päähäni, että ei tämä tilanne ole yksin minun syyni. Toiseksi inhoan itseäni, olen vihainen. Okei, ehkä söin liikaa, ehkä päästin itseni tähän kuntoon. Okei, ehkä olen myös tehnyt typeriä juttuja menneisyydessäni ja nyt kadun niitä. On aika antaa anteeksi ja jatkaa elämää. Pitää keskittyä tähän hetkeen ja tulevaisuuden onnen takaamiseen.
Alussa masennus heijastui syömisongelmina, nykyään juuri syömisongelmat syventävät alakuloista mielialaa.

Pelkkä asioiden pohtiminen ei kuitenkaan riitä, tarvitsen jotain konkreettisia tekoja. Suunnitelman. 

1. Mistä ruuista minä oikeastaan tykkäsin ennen tätä kaikkea? Yhtäkkiä, kun kaikki herkut oli kielletty, aloin himoita joitakin ruokia vain, koska en saanut syödä niitä.
Suunnitelma: Teen ensiksi listan ruuista, joista pidän tällä hetkellä. Sitten teen listan, mistä pidin ennen. Vertailen niitä ja yritän miettiä, mistä mauista oikeasti pidän, ajattelematta ravintoarvoja ollenkaan. Esimerkkinä vaikkapa pasta ja leipä. En ole pitänyt niitä kovinkaan kummoisina ruokina, vähän ehkä mauttomina. Nykyään ahmimiskohtauksen yllättäessä olen ihan ensimmäisenä voitelemassa paahdettuja leipiä.

2. Itsensä masentaminen ja eristäminen muista ei auta. Olen yksinäinen, koska teen itseni yksinäiseksi. Kuvittelen, että kun olen vaikkapa muutaman kuukauden lukittautuneena huoneeseeni, sen jälkeen elämä on kuin ruusuilla tanssimista. Ei se vaan toimi niin.
Suunnitelma: Kukaan tuskin loukkaantuu, jos soittelen niille ja kysyn ulos. Voisin tehdä tavoitteen, että näen kavereita vähintään 3 kertaa viikossa koulun ulkopuolella. Soitan myös vanhat kaverit läpi. Välit voivat lämmetä, kunhan vain viitsin tehdä asialle jotain.

3. Liian tiukat laihdutuskuurit ja ahmiminen. Oi voi sentään... Luulen, että kun saan muut asiat kuntoon, tämä hieman sutviutuu niiden mukana.
Suunnitelma: Säännöllinen syöminen, näin alussa ehkä 1200-1300 kaloria päivässä, myöhemmin nostan ne pikku hiljaa aina 2000 (tai siihen kun on tarvis) asti. Tähtään pienempään ja hitaampaan painonpudotukseen. Mä saan syödä!

4. Itseinho. Minä olen ehkä pyöreämpi kuin ennen, mutta entä sitten? Olen normaalipainoinen, ihan perus "hoikka" tyttö. Voin pukeutua kivasti ja panostaa ulkonäkööni, vaikka en vielä vastaakaan ihannettani täysin.
Suunnitelma: Kirjoitan itsestäni 20 hyvää puolta ja tutkin listaa aina kun tuntuu pahalta. Jatkan myös taas päiväkirjan kirjoittamista.

5. Sekava unirytmi ja väsymys tietenkin vaikuttavat alakuloisuuteen ja jaksamiseen.
Suunnitelma: Suunnittelen päiväni ohjelman siten, että ehdin nukkumaan tarpeeksi aikaisin. Liikunnan motivaattoriksi ei kaloreidenkulutus riitä, vaan sen tuoma henkinen hyvä olo soveltuu tähän tehtävään paremmin.

Kaikki ei kuitenkaan hetkessä muutu. Vastoinkäymisiä tulee, eikä se tee minusta sen huonompaa ihmistä. En enää tähtää menneeseen, vaan keskityn tulevaan ja tietty tähän päivään, jokaiseen tuntiin ja minuuttiin. Keskityn oman onneni luomiseen ja parempaan oloon, koska minä ansaitsen sen. Ja niin ansaitsette kaikki tekin, jotka nyt luette tätä.

Olen vain

Haluan eristäytyä.
Kuinka monta pettymystä voi nuori ihminen joutua kokemaan? Sen lisäksi, että kaikki on mennyt päin sanonko mitä, myös syömiset on mennyt huonosti. Olen varmasti taas läskimpi kuin pari viikkoa sitten.

Pessimistinenkö? Ehkä olenkin. Niin olenkin. Lopulta sitä maailmaa ei vain enää voi katsoa samalla tavalla. Enkä edes haluaisikaan. Niin uskottelen itselleni. Kliseisesti sanon, että kukaan ei vain ymmärrä. Mutta se on totta! Toisen ajatuksia on niin vaikeeta ymmärtää, jos ei ole kokenut samaa.

Surullinen en ole. En itke. En oikeastaan edes ajattele. Olen vain. Ja haluaisin olla olematta.