Katkera

Vihainen, ärtynyt, katkera. Noilla sanoilla minua voisi kuvailla tällä hetkellä. Suutun kavereille syyttä ja tarvitsisin nyrkkeilysäkin johon purkaa tätä aggressiivisuutta. Luulin, että olen katkera maailmalle, mutta sitten ymmärsin sen. Olen katkera itselleni. Olen pettynyt itseeni, itsekurittomuuteeni ja luonteenlujuuttomuuteeni.

Yritin taas aloittaa kitukuurin. Suunnittelin syöväni vain pari omenaa ja kunnon ruuan päivässä. Illallisen jälkeen söin kuitenkin mandariinin, omenan, sieniä ja kurkkupastilleja. Päätin siis unohtaa kitukuurit - päädyn vain hirveään ruuan himoitsemiseen iltamyöhään.

En osaa kuvailla tätä pahaa oloa. Haluaisin vain olla sinut itseni kanssa. Mutta en anna itselleni siihen mahdollisuutta.

Paperilla

Mä taistelen itkua vastaan. En halua itkeä muiden nähden. "Mikä hätänä?" ne kysyy. En osaa vastata, enkä haluaisikaan. Muutama päivä, ja murheeni on unohdettu. Niin se menee. Enhän minäkään keskity kuin itseeni.

Haluaisin purkaa kaiken tämän pahan olon paperille. Suru, viha, itseinho, katkeruus, pettymys. Jos sen vain saisin tallennettua yhteen hetkeen, yhteen vilkaukseen. Se olisi kaunis, se olisi aito. Taideteos. Ja minä olisin vapaa siitä kaikesta. Minä saisin olla se tyhjä paperi, josta voi vielä tulla mitä vain.

Sitä pelottaa

Suljen silmäni
enkä näe mitään

Se taas palasi kaloreiden laskemiseen. Se haluaa taas laihtua lisää. Sitä taas ahdistaa, pelottaa. Se haluaa taas olla joku muu.

Se taas oksensi.

Loppuuko se koskaan?

Jälleen kerran löysin itseni pää pöntössä ja mä mietin, milloin tää kaikki loppuu...

En mä nyt siis angstaile tai mitään, kunhan kaivelen korvaa ja katselen teeveetä. Ei sen syvällisempää, mun elämäähän tämä vain on. Olisihan se kuitenkin ihan kiva, jos voisi nukkua. Maha on niin kipeä, etten tiedä missä asennossa olla. Mua nolottaa taas mennä ihmisten ilmoille, kun olen niin turvonnut.

Mahtavaa

Söin 5 riisipatukkaa aamulla, mutta ei se haittaa. Siitä se sitten lähti: söin vielä niin paljon suklaata, että vatsaa koski. Ahmimiseksi en sitä halua mieltää, joten sovitaan, että vain söin suuria määriä epäterveellistä ruokaa lyhyessä ajassa.

Siitä sitten suuntasin kaupungille. Yllätys yllätys - vatsassa alkoi myllertää. Juoksin nopeasti Mäkkärin vessaan ja päästin itseni pinteestä. Eipähän ainakaan ummetus vaivaa...

Tämän jälkeen tietty sinne bileisiin. Munhan piti olla juomatta. No, arvatkaapa kuka heti siihen kämppään sisään astuttuaan vaati saada siiderin. Sen jälkeen toinen, sitten kolmas. Sitten pari shottia, no myöhemmin vielä tietty kaljaa. Estojen hävittyä tietenkin huutelin: "Eikö kukaan oikeesti huomaa et oon laihtunu 5 kiloo?", itkin lihavuuttani ja syömishäiriötäni todella ylipainoiselle kaverilleni ja mussutin sipsi- ja karkkikulhot tyhjiksi. Pitsaa en tietenkään unohtanut. Aikani pompittuani ja pojalle noloja känniviestejä lähetettyäni kruunasin koko illan tunkemalla sormet kurkkuun ja nukkumalla vessan lattialla.

Kuvitelmaa

Koulupäivä oli suoraan sanottuna aika masentava. Tuijotin vain kelloa ja toivoin pääseväni pian kotiin. Aika kului niin hitaasti!

Huomenna menen taas kaverin synttärikemuihin, tosin tällä kertaa en aio juoda mitään (paitsi vettä hehe). Ihan mukava viikonloppu siis taas tiedossa.

Mun laihtumisen huomaa selkeästi mun käsistä ja mahakin on ihanan littana. Ehkä vihdoin olisi aika laittaa kuvia tännekin? Jos uskallan... Mulla oikeastaan on jopa ennen-kuva, joten sitten niitä voisi vertailla. Mietityttää vain, että eikö kukaan ole huomannut mun laihtumistani, vai eikö ne vain viitsi sanoa mitään? Housut tippuu päältä ja rintsikat on täynnä ilmaa, vai kuvittelenko vain? Toisaalta, parempi vain kun kukaan ei sano mitään. Se voisi vain olla aika ahdistavaa.

Huomenna vaa'alle!

Ymmärrys

Aamupaino 55kg. No, olenko sitten tyytyväinen? No totta ihmeessä olen! En voi oikein vieläkään käsittää, että olen laihtunut oikeasti 5 kiloa, eikä paino näillä näkymin ainakaan ole tulossa takaisin. Painoin näin vähän viimeksi yläasteella, varmaan seiskaluokan lopussa. Paino on vuosia sahannut 56-58kg, mutta nyt olen vihdoin onnistunut.

Onko tästä enää järkeä mennä alaspäin? Ehkä otan nyt kilon kerrallaan, ja katson miltä tuntuu. Etenen siis hitaasti, tunnustellen. Ja samalla voin syödä joskus palan suklaata, jos huvittaa. En kituuta itseäni alle 500 kalorin dieeteillä, enkä syö ruokaa, josta en pidä. En halua ahdistua, jos joudun syödä kylässä, enkä tutkia ravintoarvoja netistä illallisen jälkeen.

Tänään koulussa halasin kaveriani takaapäin, antamatta hänen nähdä kasvojani. "Kuka sä oot? Ai joo, Olivia, tunnistin sut sun laihoista ja luisevista käsistä."

Mulla oli tosi voimaton olo ja päätä särki. Pidättelin itkua koko koulupäivän ja kaverit kyseli, että olenko kunnossa kun olen niin kalpea. Lopulta menin vessaan ja purskahdin itkuun. Kaksi kaveria tuli perässä, "Miksi sä itket?" Mä en tiennyt. Mä en tosiaan tiennyt. Olen onnellisempi nyt kuin aikoihin. Haluan elää tässä hetkessä, kun tunnen olevani rakastettu. Tunnen, että kaverit ja perhe välittää musta. Miksi mä sitten itkin? En ole surullinen, en. Tämä kaikki vain on liikaa, olen ihan sekaisin tästä. Toisaalta samaan aikaan tuntuu, kuin vihdoinkin saisin hengähtää ja rauhoittua.

Kaveri tuli mun kanssa tupakalle ja lohdutti mua, vaikkei oikein tiennyt, mikä on vikana. Niin kuin en minäkään tiennyt. Hän osti karkkipussin ja tarjosi mulle karkin. Söin sen. Söin myos keksin. Enkä syytä itseäni, en kadu, ei ahdista. En tiedä mitä tunnen. Olen niin hukassa. Mutta silti onnellisempi kuin aikoihin...

Nyt loppuu tämä pelleily

Kävin ostamassa rusinoita ja riisipatukoita. Niitä sitten lounaaksi! Tykkään vaihtelusta, pähkinät saavat nyt riittää vähäksi aikaa, söin tänään viimeisen pakkauksen.

Syömiset:
2 kuppia kahvia 20kcal
puuro 140kcal
pähkinöitä 190kcal
riisipatukka 90kcal
teetä 10kcal
kunnon ruoka: noin 400kcal
yhteensä noin 850kcal

Kävelin päivällä tosi paljon, olen vieläkin ihan poikki. Tuntuu, kuin reisiläskini olisivat viimein alkaneet sulaa. Mä päätin myös, että kaloreiden laskeminen saisi nyt jäädä ja laihdutus saisi olla rennompaa. En halua syömishäiriöhelvettiä. Haluan kyllä laihtua, mutta se ei saa olla pois muusta elämästä. Tavoitepaino on muutenkin sitten helpompi ylläpitää, kun en enää stressaa sitä ja syöminen tapahtuu luonnollisesti. Olen jo rutinoitunut tähän syömiseen, joten en uskoisi sen olevan liian vaikeaa.

Iloinen

Päivällä meni tosi pahasti hermot yhtiin kavereihin. Oli muutaman tunnin vitutus päällä, mutta lopulta olin taas oma iloinen itseni. Ihanaa, kun voin sanoa, että ollessani iloinen olen oma itseni. Elämä on ihanaa, kaikki sujuu nyt niin hyvin! Mua vain pelottaa, että joku tulee ja vie tämän pois. Ihmiset muuttuvat, ajat muuttuvat. Minä muutun - mutta muutunko parempaan vai huonompaan suuntaan?

Syöminen ei tuota ongelmia, tai tuottaa sinänsä, kun en keksi mitä söisin. Ei pahemmin tee mieli mitään. Haluan silti pitää kalorit melkein tuhannessa, jotta nälkä ei kasvaisi liian kovaksi ja aiheuttaisi ahmimishimoja. Puuro on taas päässyt hyvien ruokien listalle.

Ruuat:

2 annosta puuroa 270kcal

2 kuppia kahvia 20kcal

pähkinöitä 190kcal

teetä 10kcal

kunnon ruoka: lasagnea (350kcal) ja muutama ranskalainen (50kcal)

yhteensä 890kcal

Tulen erittäin kateelliseksi, kun huomaan muiden ihmisten laihtuneen. Myös lukiessani laihdutusblogeja ja huomaan jonkun menevän ohitseni, vihreä peikko saa minut näkemään punaista! En tietenkään näytä sitä mitenkään ja iloitsen heidän puolestaan, mutta en voi kateuden tunteelle mitään. Eikä se ole väärin, eihän? Liian pitkälle laihdutuksen vieneille ihmisille en ole enää kateellinen, olen pikemminkin surullinen heidän puolestaan. Olen tainnut vähän parantua!

Haluan kiittää kaikkia lukijoita ja olen hyvin iloinen kaikesta positiivisesta palautteesta, jota olen saanut. Tämä blogi auttaa minua käsittelemään tunteitani ja ajatuksiani ja kommentit saavat aina hymyn huulilleni. Minua kuunnellaan, minusta välitetään. Siksi kirjoitan päivästä toiseen.

Vahva

Ihana päivä! Mulle kerrottiin, että olen tosi hauska ja mulla on hyvä huumorintaju. Sitten jopa sanottiin, että olen aina niin iloinen! Harvemmin saan kuulla tuollaista kommenttia, yleensä mun sanotaan vain olevan hiljainen ja surullisen näköinen.

Syömiset on mennyt ihan toivotusti,
puuro 140kcal
2 kuppia kahvia 20kcal
pähkinöitä 190kcal
puolikas mandariini 15kcal
omena 50kcal
kuppi teetä 5kcal
kunnon ruoka: herneitä, perunamuusia ja rasvaista kanaa noin 500kcal
yhteensä noin 920kcal

Olen ylpeä itsestäni, sillä en ole enää muiden perässä laahusteleva hiiri, vaan uskallan kohdata vihamieheni. Tänään yksi mua inhoava tyttö alkoi vittuilla mulle facebookissa ja uskalsin vastata takaisin, tosin huumorilla. Yksi poika, josta en olisi uskonut, puolusti mua!

Projektin kolmas viikko käynnistyi ja olen innoissani! Puhtaat pikkuhousut loppuivat (juu, pyykinpesu on tässä hulinassa vähän jäänyt), niin kokeilin tavoitepikkareita (ostin kerran vahingossa jotkut kymmenet liian pienet). Ne ovat ihan viittä vaille sopivat! Peiliin katsoessani en enää inhoa vartaloani niin paljoa. Farkut päällä reiteni näyttävät pienemmiltä kuin ennen. Pian alan olla valmis. Pian alan olla se, joka haluan olla.

Ininää

Väsyttää. Ahdistaa, koska A) mulle tuputettiin mäkkiruokaa ja lopulta kieltäydyin syömästä mitään koko illan aikana ja B) lupasin tavata tän uuden pojan huomenna. Varmaan joudun perumaan senkin. Se varmasti haluaa vain käyttää mua hyväksi ja nauraa kun edes kuvittelin, että se voisi tykätä musta.

Ei se kakku edes ollut hyvää

Synttäreillä oli ihan kivaa. Söin sitä ennen pienen palan pizzaa (130kcal) ja siellä ollessa siiderin (250kcal?) ja kolme lasia viiniä (600kcal?). Jossain mielenhäiriössä päätin myös haistattaa vitut laihdutukselle ja vetäisin palan kakkua (300kcal?). Kaiken muun paskan lisäksi mitä söin, kaloreita tuli siis noin 1800 koko päivältä... Voinko olla noin typerä, miksi en osaa kieltäytyä alkoholista?! Miksi otin sen typerän kakkupalan, vaikka sitä ei edes tuputettu?!

Aion siis huomenna rankaista itseäni. Aamupalaksi saan syödä puuroa (130kcal), lounaaksi keittoa (50-150kcal) ja sen lisäksi pakollinen kunnon ruoka + tietty kahvia ja teetä. Parasta olisi varmaan rankaista itseäni koko seuraavan viikon. Saapa nähdä. Olen idiootti.

Valmistautumista

Aamupaino 54.5kg vaikka eilinen ei ihan täydellisesti mennytkään. Vihdoinkin alle 55kg! Olen taas askeleen lähempänä tavoitetta.

Tänään on synttäribileet tiedossa ja puen päälleni aivan ihanan mustan mekon, joka saa mut näyttämään laihemmalta. En haluaisi juoda alkoholia. Luultavasti kuitenkin sitä tarjotaan ja olen niin huono kieltäytymään ilmaisesta viinasta.

Päivällä täytyisi luonnollisesti syödä tosi vähän, koska en tiedä mitä siellä "joutuu" syömään. Ainakin kakkua, veikkaisin. Toivottavasti siinä on kirsikoita niin voin kieltäytyä vedoten siihen, etten pidä niistä! Päädyin kuitenkin mussuttamaan lähemmäs 500 kaloria ennen lähtöä ja saada mahani turpoamaan järkyttäväksi palloksi.

Lueskelin Kiloklubin tekstejä ja siellä oli keskustelu: Paljonko piti laihtua ennenkuin joku huomasi sen? Olen laihtunut normaalipainon sisällä reilu 5 kiloa ja kukaan ei ole huomannut? Suosittelen muuten Kiloklubia kaikille, siellä on vähän terveellisempi meno. Hieman turhan paljon tosin niitä karppaus-the-only-way-of-life-tankkaa-itsesi-täyteen-rasvaa-tyyppejä... En siis ole karppausta vastaan, hiilihydraattien vähäisyys sopii mullekin, mutta että pitää sitä ainoana oikeana ruokavaliona! En myöskään usko, että liika rasva on hyväksi. Mutta kukas minä olen tuomitsemaan muiden ruokavalioita, varsinkaan kun itse syön näin. :D

Kosketus

Saan kylmiä väreitä, kun joku vahingossa koskettaa mua. Kun jonkun lämmin käsi hipaisee nopeasti vartaloani. Mutta en anna itseni rakastua. Pelkään liikaa. Ahdistun liian helposti.

Mä haluan jonkun, joka kahmaisee mut syliinsä, kun tuntuu pahalta. Jonkun, jonka sylissä voin itkeä, jonka vuoksi voin itkeä. Jonkun, johon voin luottaa. Jonkun, jonka katseesta mä näen, että se palvoo mua sellaisena kuin olen.

Kaipaan kosketusta. Hellää kämmentä, joka vaeltelee mun kropallani. Joka saa mut värähtelemään, vaatimaan lisää.

Mä haluan jonkun, joka rakastaa mua.

Havahdu

Päätin jäädä yksin kotiin. Kaveri pettyi pahasti, kun en mennytkään niille yöksi. Tein huonon valinnan, tiedän. Olisi pitänyt mennä. Mutta halusin niin paljon kokata omat ruokani ja saada oman rauhani taas vaihteeksi.

Ruuat:
omena 50kcal
3 mandariinia 90kcal
pähkinöitä 190kcal
3 kuppia kahvia 30kcal
puuroa 130kcal
itsetehty illallinen: papuja (200kcal), porkkanaa (20kcal), parsakaalia (20kcal), herneitä (30kcal) noin 270kcal
jugurtti 100kcal
teetä 10kcal
yhteensä noin 770kcalEdit: Päädyin sitten napostelemaan vielä kasvisvartaita (60kcal), kupin kahvia (10kcal) ja mehujään (40kcal), mandariinin (30kcal) ja puolikkaan omenan (25kcal)... Eli päivän saldo onkin 935kcal.

Mä taas mietin, että mihin suuntaan haluan elämässäni kulkea. En halua anoreksiaa, en todellakaan. 50kg on hyvä. Tämänhetkinen syöminen tuntuu hyvältä ja laihdun. Ei enää ahdista niin paljoa. Bussipysäkiltä kotiin kävellessäni itkin. Hymyilin samaan aikaan.

Yksi poika, joka asuu vähän kauempana, kysyi mun numeroa tänään facebookissa. Ihmetytti vähän - sillähän on tyttöystävä, joka on mun puolituttu. Siinä jutellessa kävi ilmi, että ne olikin eronnut viime viikonloppuna. Tää poika haluis tavata mua. En tiedä, mitä ajatella. Se on tosi hyvännäköinen ja kiva, mutta olisinko mä sille vain helppo pillu tai laastarisuhde? Muutenkin mua jo pidetään lutkana, niin tuskin toisen exän vieminen ainakaan auttaa asiaa...

Röökiä kuluu nyt kun saan olla rauhassa. Seikkailen omissa mietteissäni ja välillä havahdun todellisuuteen.

Keskity

Aamulla tunsin syvää rauhaa ja jopa onnellisuutta. Paras aamu siis aikoihin!

Syömiset:
3 mandariinia 90kcal
omena 50kcal
2 kuppia kahvia 20kcal
2 kuppia teetä 10kcal
purkkaa 70kcal
pähkinöitä 190kcal
lihaa, perunamuusia, herneitä ja porkkanaa 500kcal
parsakaalia raakana 10kcal
yhteensä noin 940kcal

Koko päivä oli taas aika mitäänsanomaton. Kotiin päästyäni olin aivan poikki, olen siis hyvin aktiivinen ja liikun paljon. En tarkoita sellaista aktiivisuutta, että kävisin salilla tai harrastaisin muuta urheilua, ei en tosiaan. Mä vain hyötyliikun paljon ja olen levoton, koko ajan on pakko tehdä jotain. Tylsistyn äärimmäisen helposti ja kaipaan aktiviteetteja jatkuvasti. Tämän vuoksi iltaisin olen kuin toinen ihminen - hiljainen, tylsä, väsynyt, kuin kuolleista herännyt.

Ei pitäisi syödä niin paljoa purkkaa, koska olen ihan turvonnut. Sukat jättävät painaumat nilkkoihin. En meinannut uskaltaa astua suihkun jälkeen vaa'alle, mutta sain itseni uskomaan, että luvusta luultavasti 1-2 kiloa on vain turvotusta. No, se näytti 56kg.

Huomenna menen luultavasti kaverille yöksi... Juuri sille kaverille, jolle en viimeksi uskaltanut, koska pelkäsin liiallista ruuantuputusta. Jäin silloin kotiin ja päädyin ahmimaan ja oksentamaan melkein viikon ajaksi. Tapauksen ironia melkein naurattaa. Uusi yritys.

Mulla on tosi lihava olo...

Suklaadonitsinpuolikas

Jotkut tuntevat olevansa huono-onnisia, kun he joutuvat syödä jälkiruuaksi suklaadonitsin. Minä olen iloinen, koska satuin syömään päivällä niin vähän, ettei tuo haittaa paljoakaan! Söin siitä 250kcal rasvapommista vain reilu puolet, loput heitin roskiin tilaisuuden tullen. Ei edes 1000 kalorin raja ylity. Aluksihan se tietty tuotti vähän ahdistusta, mutta kieltäytyminen ei tullut kysymykseenkään. Tai siis olisinhan mä voinut siitä kieltäytyä, ei kukaan mua voi pakottaa syömään, mutta en halua vaikuttaa oudolta ja tuottaa epäilyksiä.

Ostin 6 valmista pähkinäsekoituspakkausta, yhdessä (30g) on 190kcal. Aion ottaa niitä mukaan kouluun, kouluruokaahan en halua syödä, kun kalorimääriä on niin vaikeeta veikata. Ostin myös vihreetä- ja kofeiinitonta teetä ja purkkaa.

Ruuat:
2 omenaa 100kcal
2 kuppia kahvia 20kcal
4 mandariinia 120kcal
2 kuppia vihreää teetä 5kcal
kuppi marjateetä 5kcal
purkkaa 20kcal
puolikas suklaadonitsi 150kcal
lasagnea 400kcal
yhteensä noin 820kcal

Liikuttua tuli hyvin paljon, pelasin koripalloa kavereiden kanssa ja kävelin monia kilometrejä. Taas päivä, johon saan olla tyytyväinen. Kumpa vain elämä jatkuisi näin! Olen masentuneimmillani, kun ahmin, joten en todellakaan saa repsahtaa! Pian saan olla tyytyväinen painooni. Enää pari kuukautta... Huomenna punnitus, voisikohan paino olla jo 55kg..? Ehkä ei kannata elätellä toiveita, etten joudu pettymään.

Mandariini

Taisi tulla nyt sitten melkoinen hedelmäviikko, meille tuli meinaan kotiin 3kg mandariineja ja 2kg omenoita! Hedelmiä siis aamiaiseksi, lounaaksi ja välipalaksi. Toivottavasti ei tule ummetus vaivaamaan, jotkin hedelmäthän kun tunnetusti aiheuttavat kovaa massua ja turvotusta... No, kyllä nuo sokeripommit minulle kuitenkin kelpaavat, ah, hedelmäsalaatti on kuin karkkia vain!

Syömiset:

5 mandariinia 150kcal
2 omenaa 100kcal
3 kuppia kahvia 30kcal
kunnon ruoka: pastaa, kasviksia ja kanaa noin 500kcal
yhteensä noin 780kcal

Päivä oli tosi kiva viettää kavereiden kanssa ja olin todella iloisella ja sosiaalisella tuulella. Aika tuntui menevän tosi nopeasti hyvässä seurassa. Onneksi en jäänyt kotiin, vaikka aamulla väsytti ja ahdisti tosi paljon. Kaloritkin pysynyt reilusti alle 1000 niin voin olla tyytyväinen itseeni!

Jos mandariinikuvat eivät riittäneet, tässä olisi vielä muutama!

ps. Kiitos teille, ihanat 22 lukijaa!

Herätyskellon kapina

Ahdistaa... Miksi herätyskello ei ikinä toimi, kun sen pitäisi? Minun ei pitäisi olla kotona istumassa ja ahdistumassa vain lisää, mutta minkäs teet. Menen tupakalle, vaikka se ahdistaa vieläkin enemmän.

Syömiset:
jugurtti 100kcal
3 kuppia kahvia 30kcal
kanasoppaa 50kcal
hyytelöä 50kcal

2 kananmunanvalkuaista 40kcal
3 mandariinia 90kcal
pähkinöitä 50kcal
kunnon ruoka: pihviä, perunamuusia, porkkanaa ja herneitä n. 600kcal
yhteensä noin 1010kcal

Paino vieläkin 56kg minun vaakani mukaan. Paitsi (tukevan) illallisen jälkeen piipahdin kaverilla, jolla on digitaalivaaka! Kävin salaa kylpyhuoneessa, riisuuduin ja punnitsin itseni: 55.9kg. Hymy tuli huulille. Painoni alkaa 55:llä ja se oli vielä iltapaino!

Missä vaiheessa mua ei enää alkanut kiinnostaa kehut? Missä vaiheessa "oot nätti" tai "oot niin laiha" ei saanut mua hymyilemään? En usko, että muut valehtelevat. Uskon, että he ihan oikeasti ovat sitä mieltä. Itse en vain osaa olla tyytyväinen.

Halusin ottaa itsestäni muutaman kuvan tänne. Alkoi kuitenkin ahdistaa liikaa ja poistin kaikki kuvat.

Joko sinä tai se

Löysin tällaisen ihanan kuvan ja olihan se pakko postata tännekin. Tekisi mieli syödä tuo, nam! Inhoan, kun ihmiset laittavat kuvia herkuista blogeihinsa, minussa se on jopa aiheuttanut suuria mielitekoja ja se sitten laukaissut ahmimiskohtauksia. Jos tämä postaukseni siis saa sinut näkemään punaista, saat rauhassa haukkua minut lyttyyn ja vaikka lyödä vasaralla päähän.

Se nyt vaan on totta -herkkujen syönti ei tee sinusta herkkua.

Pidä päämäärä mielessä, Olivia, älä sorru!