Päivällä meni tosi pahasti hermot yhtiin kavereihin. Oli muutaman tunnin vitutus päällä, mutta lopulta olin taas oma iloinen itseni. Ihanaa, kun voin sanoa, että ollessani iloinen olen oma itseni. Elämä on ihanaa, kaikki sujuu nyt niin hyvin! Mua vain pelottaa, että joku tulee ja vie tämän pois. Ihmiset muuttuvat, ajat muuttuvat. Minä muutun - mutta muutunko parempaan vai huonompaan suuntaan?
Syöminen ei tuota ongelmia, tai tuottaa sinänsä, kun en keksi mitä söisin. Ei pahemmin tee mieli mitään. Haluan silti pitää kalorit melkein tuhannessa, jotta nälkä ei kasvaisi liian kovaksi ja aiheuttaisi ahmimishimoja. Puuro on taas päässyt hyvien ruokien listalle.
Ruuat:
2 annosta puuroa 270kcal
2 kuppia kahvia 20kcal
pähkinöitä 190kcal
teetä 10kcalkunnon ruoka: lasagnea (350kcal) ja muutama ranskalainen (50kcal)
yhteensä 890kcal
Tulen erittäin kateelliseksi, kun huomaan muiden ihmisten laihtuneen. Myös lukiessani laihdutusblogeja ja huomaan jonkun menevän ohitseni, vihreä peikko saa minut näkemään punaista! En tietenkään näytä sitä mitenkään ja iloitsen heidän puolestaan, mutta en voi kateuden tunteelle mitään. Eikä se ole väärin, eihän? Liian pitkälle laihdutuksen vieneille ihmisille en ole enää kateellinen, olen pikemminkin surullinen heidän puolestaan. Olen tainnut vähän parantua!
Haluan kiittää kaikkia lukijoita ja olen hyvin iloinen kaikesta positiivisesta palautteesta, jota olen saanut. Tämä blogi auttaa minua käsittelemään tunteitani ja ajatuksiani ja kommentit saavat aina hymyn huulilleni. Minua kuunnellaan, minusta välitetään. Siksi kirjoitan päivästä toiseen.
Oi, ihana että olet paranemaan päin. Itsekin olen viimein alkanut tajuta, ettei laihuus ole ainoa tie onneen:>
VastaaPoistaHyvä että edes jossain saat käsiteltyä ajatuksiasi :) voimia sinulle jatkoonkin! :)
VastaaPoistacoconutskin: Voi hienoa, että olet ymmärtänyt sen! :)
VastaaPoistaAnonyymi: Kiitos ja kaikkea hyvää sinullekin :)