Houkutus

Pakko vielä purkaa tätä ahdistusta... Ahdistaa ajatella, että joudun mennä huomenna kouluun. Ahdistaa, että jossain vaiheessa saan kuulla "ootsä laihtunut"-kommentteja. Ahdistaa, että mitä tahansa mä teenkin, olen silti onneton. Ja vaikka haluan olla rauhassa, kai se vähän satuttaa kun kukaan ei huomaa. Tai välitä.

Enemmän kuitenkin haluan olla yksin. Haluan maata koko päivän sängynpohjalla hyvää kirjaa lukien, unohtaen kaiken muun. Ne ajat, jolloin söin aivan liian vähän, näyttävät nyt jotenkin kauniimmilta ja houkuttelevammilta kuin ennen.
Voisinpa hypätä elämässäni kaksi vuotta eteenpäin. Lukio ei nyt oikein innosta, eikä tämän paikkakunnan ihmiset.

En halua edes yrittää olla onnellinen ainakaan pariin kuukauteen. Keskityn mielummin selviytymiseen, ja usko onneen tulevaisuudessa kuivaa edes osan kyyneleistäni.
Jokin taas naksahti päässäni. Pakko laihtua.

Kahlittu

Aamupaino 55kg, eli ahmimisesta aiheutunut lisä(neste)kilo on lähtenyt.

Mua on ahdistanut tänään tosi paljon. Olen siivonnut huoneeni, pessyt pyykkiä ja vaihtanut lakanat. Olen syönytkin aika reilulla kädellä, jo ennen kunnon ruokaa 580kcal. Vaikka ei se ole paljon. Ei sen pitäisi olla paljon. Koko päivältä kalorit varmaan 1100... Pelottaa, että lihon. Vaikka ei näillä kaloreilla lihota. Mähän syön ihan älyttömän paljon kuitenkin. Järki sanoo toista ja sairas mieli toista.

Ahdistus muuttui oksettavaksi tunteeksi ja olen yrittänyt nukkua sen pois. Vähän helpottikin. Olen silti ihan hyvällä tuulella, ei ole masentanut pahemmin, vaikka katsoessani peiliin vartaloni näyttääkin isommalta kuin ennen. Jalat tuntuvat leveämmiltä kuin aikaisemmin ja kädet ja jenkkakahvat löllyvät kävellessä. Mutta yritän takoa päähäni, ettei se ole totta. Ja niin positiivinen mieli pysyy.

Aivan kuin olisin kahlittu. En ole vapaa, joku tarkkailee minua koko ajan. Oksettava tunne palaa. Haluan olla yksin. Se ahdistaa vielä enemmän. Sitten löysin lääkkeen ahdistukseen ja tylsyyteen - lukeminen. Harrastin sitä aiemmin päivittäin. Saatoin kahmia monia 500 sivun romaaneja päivässä (tai yössä) ja elää niissä, unohdin koko muun ympäröivän maailman. Hukuin kirjojen maailmaan, kun en halunnut ajatella liikaa omaa elämääni. Nyt en ole voinut lukea kuukausiin. En vain ole pystynyt keskittyä siihen. Muutama tunti sitten luinkin taas mielenkiintoisen murhajännärin ja innostuin lukemisesta jälleen. Lukemalla laihaksi...?