Ei musta tunnu kuin saisin levätä. Haluaisin olla yksin, mutta sitten taas en haluaisi. On kuitenkin ihan hyvä olla, tai en ole aivan varma.
En tykkää syödä muiden nähden. Ainoastaan puuro ja muun perheen kanssa samat ateriat menee alas muiden seurassa. Saatan juosta ruokakaapille nappaamaan välipalapatukan nälkääni, kun joku menee vessaan ja keittiö on hetken tyhjä. Ei tässä ole mitään järkeä...
Päätä särkee ja huippaa vaikka olen syönyt mielestäni aika paljon. Ehkä pitäisi syödä enemmän? Tai sitten yritän vain antaa itselleni luvan syödä liikaa. Ahdistaa. Söin sitten sienisalaattia ja meinasin ottaa yhden suklaanapin. Onneksi en ottanut - ei se yhteen olisi jäänyt...
Kyllä se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti