torstai 15. syyskuuta 2011

Kysymysmerkkien raiskaus

Tuleeko mun koko loppuelämäni olemaan tällaista? Ihan sama missä olen, tai mitä teen. Toivon silti olevani jossain muualla.
Yritän pysyä kiireisenä, jotta en ehtisi ajatella. Jotta en ehtisi tajuta, miten onneton olen.
Mitä järkeä missään edes on? Miksi olla sosiaalinen, miksi opiskella, miksi pitää hauskaa? Mitä väliä sillä loppujen lopuksi edes on? Miksi vaivaudun ottamaan kengät pois jalasta nukkumaan mennessäni? Lakanat menevät likaiseksi. No mitä sitten? Miksi syön lautaselta, miksi käytän haarukkaa? Mitä väliä?
Elämän tarkoituksemattomuus masentaa mua. Miksi mun pitäisi herätä joka aamu elämään kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen mukaan, kun ei sillä ole mitään merkitystä maailmalle?

Huomenna ajatukseni ja pienet mietteeni ovat jo unohtuneet. Huomenna otan taas kengät pois jalasta nukkumaan mennessäni. Huomenna lautaselta syöminen ei enaa herätä ajatuksia sen enempää kuin haarukankaan käyttäminen.

2 kommenttia:

  1. Mun mielestä jokaisen ihmisen tulisi miettiä koko olemassaolonsa merkitystä ja miettiä, mikä opittu on oikeasti hyödyllistä ja mikä ei. Kaikkien tulisi oppia oman elämänsä säännöt ja normit, ja unohtaa ja kyseenalaistaa ympäriltään opitut. NIin kuin yhdessä biisissä sanotaan:
    "Kaikki mitä teet on tehty, kaikki mitä näet on nähty; kaikki mihin kosketat on monin käsin kosketeltu; muttei sinun käsilläsi, muttei sinun silmilläsi;
    muttei sinun sisälläsi ennen kuin on itse tehty "

    VastaaPoista
  2. Totta, huh, ei enää tunnu kuin olisin aivan hullu näiden ajatusten takia! Mulla ainakin on aikaa kyseenalaistaa monet asiat ympärilläni, vaikka usein toivoisin etten niin tekisikään... Miten jotkut voivat vain pitää elämää niin itsestäänselvyytenä?

    VastaaPoista