Roikkuja

Ahmin ja oksensin. Luulin jo, että meni hyvin ja olisin voinut ollu koko syyskuun repsahtamatta. Mutta ei. Ei mun edes tehnyt mieli herkkuja. Tuli vain semmoinen olo, että olen arvoton. Ajattelin, etten ole enää syömishäiriöinen, kun syön niin normaalisti. En minä halua olla syömishäiriöinen. Mutta en vain osaa päästää irti.
En oikein tiedä, mitä ajatella tästä repsahtamisesta. Mulla on jotenkin tyhjä olo. Sekä fyysisesti, että henkisesti. Oksensin nimittäin kaiken pois ja istuin puoli tuntia pöntöllä. Kunhan en tee tästä taas viikon putkea, niin tällä ei pitäisi olla mitään lihottavaa vaikutusta. Olen kuitenkin aika pettynyt itseeni. Enkö opi koskaan?

Uusi kaloriraja on 1000. Alan myös käydä joka päivä lenkillä.