Ahdistaa.Tunnen syyllisyyttä, kun näytän surulliselta ja apealta ja ihmiset joutuu kysellä, olenko kunnossa. Helpointa olisi, jos vain olisin yksin. Olen jo yksinäinen, niin mitäpä se sitten haittaisi jos olisin ihan konkreettisestikin yksin. Mietin usein, etta mitäköhän muut puhuu musta kun en ole paikalla. Kummallista ajatella, että mä olen niille olemassa silloinkin, kun en ole läsnä.
Haluan pois. Pois tästä kaikesta. Kaikki vaan sattuu, koko ajan on paha olla. Teen mitä teen, joku kuitenkin tuomitsee mut ja ahdistun. Olen liian heikko ja epävarma. Oma on vikani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti