Kävin taas salilla. Sen hetken kun urheilen, tunnen tekeväni edes jotain saavuttaakseni unelmakroppani. Ja unohdan muut murheet.
Syön vieläkin liikaa, mutta ainakin terveellisesti ja ahmimatta.
Ystävänpäivän kunniaksi taisin ihastua vähän... täysin tuntemattomaan poikaan. Tai no, on se mun kanssa samassa koulussa. Ja asuu mun lähellä. Mutta en ole ikinä puhunut sille. Mulla onkin ollut vähän ikävä tätä kientä kihelmöintiä mahanpohjassa ja jännitystä, että näkeeköhän sitä tänään. Mutta tällä kertaa haluaisin, että tämä menisi vähän pidemmälle. Enkö mä kerrankin voisi saada sen, kenet haluan? Vai olenko oikeasti niin vastenmielinen? Kyllä olet, kunnes laihdut.
Heippa neiti, anteeksi en ole pitkään aikaan kommentoinut. Olen kuitenkin lukenut tekstit ja myötäelänyt näissä jutuissa. Hih, kiva kuulla että olet ihastunut, sehän on mitä ihanin tunne!♥ Menet ehdottomasti juttelemaan pojalle, muutenhan et saa ikinä tietää menisivätkö asiat pidemmälle? Suoraan vaan, moikka, vaikutat kivalta, lähdetkö kahville? (tai kaakaolla jos et ole kahvityttöjä) Muista, että jos jostain syystä hän ei tuntisi samoin, niin todennäköisesti se ei johdu ainakaan ulkonäöstäsi, aina ei vaan natsaa:) Mutta varmasti törmäät vielä arvoiseesi ihmiseen, muista olla rohkea! Ja tsemppiä muutenkin, painosi ei pituisellesi tytölle ole yhtään paljon. Haleja!♥
VastaaPoistaVoi kiitos chrystal! <3
PoistaNo, kävi ilmi että tämä poika on mun monen kaverin kaveri, niin saatan sitäkin kautta päästä tutustumaan siihen. Ihastuminen on kyllä tavallaan niin ihana tunne, ainakaan ei koko ajan vain murehdi itseään, vaan uneksii siitä toisesta. :)
Kaikkea hyvää sullekin!