Ei niin turha

Tänään olen vihannut kroppaani erityispaljon. Kaikki läskit tursuu yli ja farkut on vaikea änkeä jalkaan. Miksi päästin itseni lihomaan?

Kiire, oi kuinka rakastankaan sitä. Ei ole niin turha olo kuin normaalisti.
Maha kurnii. Unenpäästä kiinnisaaminen on vaikeaa. Kolmatta päivää hyvin alhaiset kalorit, ja jatkuva hedari  sekä voimattomuuden tunne yrittää muistuttaa minua ruuan tärkeydestä. Ei mun edes tee mieli ruokaa. Toivottavasti tämä ei kostaudu myöhemmin ahmimiskohtauksena (jonka perustelen sillä, että pitäähän sitä syödä parastuakseen tästä syömisvammailusta -.-).