Käytetyt lautaset tiskipöydällä

Laihdutus oli vain minun. Minun täysin oma juttuni, maailma johon uppouduin. Jaoin salaisuuteni vain päiväkirjani kanssa, eikä kukaan nähnyt totuutta. Muut näkivät vain ulkokuoren, käytetyt lautaset tiskipöydällä. Kuinka he olisivat voineet tietää, että se kaikki oli vain hämäystä? Että todellisuudessa puuro oli ajautunut suoraan pönttöön, enkä oikeasti ollut syönyt moneen päivään?

Vaikka olin sairas, käytökseni oli sairasta, ja vaikka olin onneton, surullinen, ahdistunut, aina liian lihava, niin kaipaan sitä omaa jotakin, joka on vain minun. Minun, vain ja ainoastaan minun.

Kunnes löysin jonkin muun maailman. Jokin, jonka kaikki tietävät, mutta eivät koskaan tule ymmärtämään. Minun ikioma, ainutlaatuinen maailmani.
Odotus jatkuu.