Unelma

 En syö.

 En syö.

En syö. Palveluksenhan vain teen itselleni, kun jätän syömättä. Eilinen ahmiminen oli aika säälittävää, "huomenna aloitan dieetin"-asenteella tungin suklaata ja sipsejä kilpaa suuhuni. Nyt se on ohi. Nyt on aika tehdä se. Tehdä vihdoin se, josta olen niin kauan unelmoinut.

Oksennus

Niin no, koko viikko on mennyt ihan päin persettä. Ja nyt vielä oksensin. Olen lihonut. Pitää keskittyä itseni vihaamiseen nyt tarpeeksi, jotta saisin muutoksen aikaiseksi. Enää en aio edes kahvia juoda. Siinä on kaloreita.

Motivaatio-ongelma

Ei mulla oikein ole mitään sanottavaa. Syön liikaa, mutta kumminkin alle 700 kaloria. Tai niin mä luulen, en edes laske kaloreita muuten kuin suurpiirteisesti... Tuntuu, ettei syömisten tarkkailussa ole edes mitään järkeä kun olen liian läski kumminkin. Vaa'alle en uskaltaudu, me ei olla kavereita tällä hetkellä. Viimeksi se näytti... Okei, en kehtaa edes kertoa.

Mikään ei ole huonosti, mutta ei sen puoleen hyvinkään. Tuntuu vähän yksinäiseltä. Ja kaveritkin vaan taitaa hyväksikäyttää mua.

Tupakkaa, kahvia ja karkkia. Ei liikuntaa. Ompas taas terveellistä. Normaalisti laihduttaessani stressaan kaikkien vitamiinien saannista ja makeiset eivät tule kuuloonkaan. Nyt en vaan jotenkin jaksa. Motivaatio on kadonnut. Vaikka kyllähän mä näinkin laihdun. Luulisin.

Pikku hiljaa, ehei

Olen liian salliva itselleni... Yli 600 kaloria on liikaa. Tosin vähäiseen syömiseen olisi parempi totutella pikku hiljaa, koska tämä on taas tällaista minä-vastaan-maailma-taistelua, kun kaikki ärsyttää ja mahakin kurnii. No, turha valittaa.

Miksi mua kohtaan ollaan niin kriittisiä? Yrittääkö ne vain repäistä vaikka tyhjästä jonkun syyn, josta haukkua mua? Sitten kuiskutellaan ja puhutaan paskaa, naureskellaan ja pilkataan. Luultavasti vain valehtelen itselleni, jos uskon sen olevan kateutta. Kun olen kaunis, laiha ja tyylitietoinen, se on kateutta. Sitten se on kateutta.

Monennellako kuulla olet?

Itseinho on vähän hellittänyt, vaikka olenkin turvonnut porsas. Valehtelematta näytän kuin olisin raskaana. En ollut aikoihin ahminut niin paljoa oksentamatta. Hyi. Kävin vaa'alla enkä edes kehtaa julkaista sitä lukua tänne, se järkytti mua niin syvästi. Tiedän, että se on vain nesteitä ja tavaraa suolessa, mutta luoja paratkoon niin iso luku ei voi edes olla mahdollista!

Tänään taas tuttua ja turvallista Warrior-dieettiä noudattaen palailen takaisin rutiiniin ja toivon laihtuvani nopeasti. Näin kaupungilla upean hoikan kaunottaren ja haluan olla kuin hän. En voinut olla tuijottamatta. Täydellinen.

Häpeä

Hävettää. Nolottaa. Kuvottaa. Ahdistaa. Vituttaa. "No siis mähän en koskaan enää ahmi ja pysyn kohtuudessa ja blaa blaa blaa ja oi ku oon tyytyväinen itteeni pälä pälä!!1" Häpeä! Ansaitsetkin olla ruma ja lihava, ansaitset tän kaiken paskan ja vieläkin enemmän! Vihaan sinua niin paljon!

Hei, ainakaan et oksentanut. Tai ehkä olisi pitänyt, sinä lihava sika.

Tyhmyys

Aamulla painoin 52 kiloa. Sitten söin suklaata. No oliko taas jotain järkeä...