Olen yksinäinen.
Tänään aamulla mulle tarjottiin suklaaleivos. Normaalisti olisin kieltäytynyt, tai edes heittänyt sen pois. Pidin sitä kädessani, aioin heittää sen takkaan. Sitten sain idean, hei, mitä jos söisinkin sen ja sitten menisin oksentamaan. No, jos kerta syön ja oksennan, voisin ihan yhtä hyvin syödä vähän suklaatakin ja oksentaa sen siinä samassa.
Näin pilasin tämän päivän. Oksensin ja oksensin, kunnes huomasin veren käsissäni. Sitten ahmin lisää ja oksensin vielä lisää. Tämä toistui 5 kertaa päivän aikana. No, mun kohdalla ei "kolmas kerta toden sanoo" pidä paikkansa. Ehkä oon vaan laihduttanu aivoni pois. Pilasin totaalisesti hyvin sujuneen laihdutukseni, olin laihtunut 5 viikossa noin 4 kiloa. En aio kuitenkaan enää aloittaa mitään projektia alusta. Hei ihan oikeesti, mitä järkeä? Mä aloitan aina uusia juttuja innoissani, mutten ikinä saata niitä päätökseen. Nyt mä haluan vain tasapainoilla elämän kanssa, oppia elämään itseni kanssa ja matkata kohti parempaa ulkomuotoa ja korkeampaa itsetuntoa. En kutsuisi tätä pro ana -blogiksi, enkä edes laihdutus- tai syömishäiriöblogiksi. Tää on mun elämä, kertoo musta, mikä mun elämää sillä hetkellä koskettaa, on se sitten masennus, kurniva maha tai huoneen siivous.
Tänään aamulla mulle tarjottiin suklaaleivos. Normaalisti olisin kieltäytynyt, tai edes heittänyt sen pois. Pidin sitä kädessani, aioin heittää sen takkaan. Sitten sain idean, hei, mitä jos söisinkin sen ja sitten menisin oksentamaan. No, jos kerta syön ja oksennan, voisin ihan yhtä hyvin syödä vähän suklaatakin ja oksentaa sen siinä samassa.
Näin pilasin tämän päivän. Oksensin ja oksensin, kunnes huomasin veren käsissäni. Sitten ahmin lisää ja oksensin vielä lisää. Tämä toistui 5 kertaa päivän aikana. No, mun kohdalla ei "kolmas kerta toden sanoo" pidä paikkansa. Ehkä oon vaan laihduttanu aivoni pois. Pilasin totaalisesti hyvin sujuneen laihdutukseni, olin laihtunut 5 viikossa noin 4 kiloa. En aio kuitenkaan enää aloittaa mitään projektia alusta. Hei ihan oikeesti, mitä järkeä? Mä aloitan aina uusia juttuja innoissani, mutten ikinä saata niitä päätökseen. Nyt mä haluan vain tasapainoilla elämän kanssa, oppia elämään itseni kanssa ja matkata kohti parempaa ulkomuotoa ja korkeampaa itsetuntoa. En kutsuisi tätä pro ana -blogiksi, enkä edes laihdutus- tai syömishäiriöblogiksi. Tää on mun elämä, kertoo musta, mikä mun elämää sillä hetkellä koskettaa, on se sitten masennus, kurniva maha tai huoneen siivous.
Anteeksi, en saa yhtäkään lausetta muotoiltua sellaiseksi kuin haluan. Toisaalta mulla on paljon sanottavaa, toisaalta pää lyö tyhjää.
En osaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti