Olen käynyt useilla eri psykologeilla ja terveydenhoitajilla ja kuraattoreilla purkamassa pahaa oloani ja kertomassa masennuksestani. Olen ollut rehellinen tunteistani ja tekemisistäni, paitsi syömishäiriötäni en ole myöntänyt. Mua ihmetyttää, kun aina mun itkiessäni paskaa elämääni multa on kysytty: "Oletko sä itsetuhoinen?" Jotenkin se on saanu mut loukkaantuneeks, enhän mä mikään hullu ole! Ja viilteleminen on niin teiniä!
Mietin, että jos viiltelisin tai olisin muulla tavalla itsetuhoinen, pystyisinko myöntää sen noin vain kysyttäessä? Otettaisiinkohan mut vakavammin jos sanoisin olevani itsetuhoinen? Mulle on monet psykologit sanonu et oon ihan selvästi vakavasti masentunut, mutta siihen se on jäänyt. Kukaan ei ole vienyt asiaa pidemmälle, en ole saanut diagnoosilappua. Vaan mitäpä se edes auttaisi? Miksi mun pitäisi voida sanoa, että mut on diagnisoitu tällä ja tällä tavalla masentuneeksi?
Mutta tämän koko postauksen pointti on, että onko tää mun anoreksiakäyttäytyminen itsetuhoista? Itsehän pidän tätä suurimpana lahjana jonka olen itselleni antanut, mutta silti se kuihduttaa mua sisältä, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Olenko mä siis itsetuhoinen tietämättäni? Olen tullut siihen tulokseen, että pohdin omaa elämääni liikaa. Ajattelen liikaa. Sen takia olen masentunutkin.
Olenko mä siis itsetuhoinen tietämättäni? Olen tullut siihen tulokseen, että pohdin omaa elämääni liikaa. Ajattelen liikaa. Sen takia olen masentunutkin.
Syömishäiriöt eivät ole itsetuhoisuutta.
VastaaPoistaJaksamisia sinulle ♥
Mielestäni viiltely ei ole kovin teiniä.Onhan se kyllä tavallaan,mutta onhan sitä muunlaisenakin.Se on tyhmää kun jotkut teinit viiltelevät ja hehkuttavat siitä sitten kaikille,feikkiä.
Ja tämä oli vain minun mielipiteeni ;)
Kiitos kommentista :)
VastaaPoistaTarkoitin, että viiltelemisellä on aika huono maine, ja itkekin sorrun joskus ajattelemaan, että kaikki viiltelijä ovat noloja teinejä, jotka itkee kun poikkis jätti 2 viikon seurustelun jälkeen. Vaikka siis tiedän, ettei se niin mene.
Jos mun äiti epäilisi mulla anoreksiaa, varmaan sanoisin: "en mä mikään hullu perfektionisti oo enkä haluu mitään rumaa lapsen vartaloo!"
Jos et tajunnu pointtia niin en syytä sua, aivot on nyt vähän jäässä kun en oo saanut pariin yöhön nukuttua :D
En usko, että mietit liikaa tai ajattelet asioita liikaa. Kyse on siitä, MITEN asioita miettii ja ajattelee.
VastaaPoistaItse tulkitsen sun käytöksen itsetuhoiseksi, mutta se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että olisit itsetuhoinen ihminen persoonana. Eihän huonostikaan käyttäytyvä henkilö ole välttämättä paha. :)
Oletko muuten koskaan miettinyt, millaiset syyt saattavat olla syömishäiriösi taustalla?
Hmm... Mä luulisin, että kyse on epävarmuudesta. Pelkään, että en ole tarpeeksi hauska, tai tarpeeksi sosiaalinen tai että luonteeni on huono. Sitä en voi muuttaa, mutta ulkonäköäni voin. Tämä nyt on pelkkää veikkailua, ehkä psykologi osaisi auttaa asian kanssa paremmin. Jos siis uskaltaisin kertoa tästä sille...
VastaaPoista