perjantai 15. heinäkuuta 2011
Onnelliset ihmiset
Pelkään hylätyksi tulemista. Yritän muokata musta sellaisen, että musta pidettäisiin. Tai että mua edes siedettäisi...Katselen muiden kuvia facebookissa. Ne näyttää iloisilta, niillä on ystäviä, ne on kauniita. Ne käy juhlimassa, niillä on joku, joka soittaa niille aamulla ihan vain kuulumisia kyselläkseen. Sitten ne lähtee kaupungille hengailemaan, sosialisoitumaan.
Kaikkein kateellisin olen niille, jotka ovat aika rumia, mutta silti suosittuja. Ei ne ansaitse jätkiä ympärilleen, ei ne ansaitse poikaystävää. Ei ne ansaitse ystäviä. Mä yritän olla laiha ja kaunis, jotta musta pidettäisi. Mua rumempien pitäisi elää itseinhossa ja niillä pitäisi olla huono itsetunto, niin kuin mullakin. Miksi ne saa olla tyytyväisiä itseensä, mutta mä en?
En haluaisi ajatella näin, mutta en voi sille mitään. Kauniita ja laihoja katson ylöspäin, ne ansaitsee huomionsa ja niiden kuuluukin olla suosittuja...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi kun voisin lohduttaa sinua. Satuin sivuillesi kun etsin kuvia onnellisista ihmisistä. Löysinkin sinut, joka olet kaikkea muuta. Kysyit että miksi "ne" saavat olla tyytyväisiä itseensä mutta sinä et. Mutta saat sinä olla itseesi tyytyväinen. Sillä mitä painat on aivan hirvittävän vähän merkitystä sille, millainen ystävä tai rakastettu voit olla toiselle ihmiselle. Voimia sulle !
VastaaPoistaAnteeksi, huomasin vasta nyt kommenttisi. Kiitos kauniista sanoistasi. Alan jo ymmärtää, että kyllä minäkin saan, ja kyllä minäkin pystyn! Kiitos :)
VastaaPoista