Sosialisoitumaan taas

Aamupaino 57kg... Petyin. Annoin itseni uskoa, että yhtäkkiä se laskeekin sinne 55 kiloon, vaikka tiedän ihan hyvin, että niin paljoa ei voi laihtua päivässä. Jos vaaka olisi näyttänyt vähemmän, se olisi vain ollut nestettä. Niin kuin tämäkin puoli kiloa on...

Mun setä ihmetteli eilen, kun söin niin vähän päivällistä.
"Etkö sä muka enempää syö? Vai tarkkailetko sä linjojas?"Vastaukseni oli vain sarkastinen "joo".
"Ei naisten vielä tuossa iässä tarvitse vahtia painoaan, vanhempana vasta sitten."Mietin, että mitähän tuohon nyt sanoisi. Väläytin siis tekohymyn ja valehtelin: "Niin, mä oon kuullut, että tässä iässä voi syödä vielä ihan mitä tahansa, vasta kolmissakymmenissä alkaa sitten lihoa." Ja paskat. Myöhemmin toivoin, etta olisin sanonut vaikka "joo tarkkailen linjoja tosi paljon, just söin tänään jo 2 jäätelötuuttia" tai "oon syönyt tänään niin paljon karkkia, etten jaksa syödä enää kunnon ruokaa".

Ruuat tänään:
purkkiananasta 80kcal
4 mandariinia 120kcal
pieni omena 40kcal
2 isoa omenaa 120kcal

2 kuppia kahvia maidolla 20kcal
rasvaista kanaa (vielki oksettaa, ihan liikaa meni nassuun...) 500kcal
yhteensä 880kcal

Mua pelottaa viikonloppu jo valmiiksi... Kun saatan joutua syödä jotain, mitä en halua... Mut kutsuttiin huomisiin kemuihin. Pelottaa, mutta olen samalla innoissani. Ehkä mun onkin aika taas astua ulos kotiovesta ja elää. En aio juoda alkoholia, tai ainakaan ostaa itselleni omia juomia. Varmaan saan kaikilta muilta kyllä juomista, ne tykkää juottaa mut känniin. Kännissä olen avoin, puhun ongelmistani ja itsestäni. Ja siis puhun paljon. Aion vihdoin mennä suihkuun, pestä itseni huolella, laittaa hiukset, meikata, pukeutua johonkin muihin rätteihin kuin pyjamahousuihin ja yli-isoihin huppareihin. Ehkä huomenna voin olla onnellinen, edes pienen hetken. Kunhan en tee mitään tyhmää. Enkä taas avaudu ongelmistani. Minun pitää selvittää omat ongelmani itse, kukaan muu ei siihen kykene.

ps. Yksi ihana lukija, kiitos Sinulle tosi paljon. <3