En voi sanoin kuvailla sitä itseinhon määrää, kun maha on kipeä ja turvonnut, kun puristelen jenkkakahvojani ja hyllyviä reisiäni. Kun olen ollut niin heikko, että olen mennyt lihottamaan itseäni jollain niin oksettavalla asialla kuin suklaalla. Vaikka tiedän, että pystyn parempaan. Olen pettynyt itseeni, en pysty nukkua. En halua olla lihava. En halua lihota. Mutta menin ja tein sen. Taas.
Yritän polttaa tupakkaa ja saada tämän ahdistuksen pois, mutta olen tuomittu kohtalooni. Huomenna mun pitää taas mennä psykologille. Haluaisin kertoa kaiken, päästä oman pääni sisäisestä vankilasta eroon, mutta en pysty siihen. En voi kertoa.
Mä katselen kaikkia suklaapatukoiden käärepapereita mun vieressäni sängylläni. Mä söin ton kaiken. Mä söin vielä enemmänkin, mä vain heitin muut jo pois, koska en kestä katsoa niitä. Olen oksettava.
Tiiän iteki vähän turhan hyvin millasta on inhota itteensä jonkun tollasen jälkeen.. :/ Toivottavasti vielä joskus pystyt kertomaan sille psykologille kaiken, sun oma olo helpottuis varmasti ihan hirveen paljon, voimia ja haleja<3
VastaaPoistaSulla on hyvä blogi, pystyn niin samaistumaan suhun. Mä oon tarkkaillu omaa painoani jo pitkään ja voin kertoa että LOPETA kun oot vielä terveen mitoissa! Urheile mieluummin, kaunistut sillä tavalla paremmin kuin syömättömyydellä tai oksentamisella. Itse oon oppinu rakastamaan kroppaani kun oon alkanu huoltamaan sitä oikeilla tavoilla. :)
VastaaPoistaPaljon haleja sulle, terveisin 172 cm ~50kg nuori nainen.
Nane: niin on se kummallista, että vaikka ei päivässä ole mahdollista lihoa kuin tietääkseni max. 250g niin silti voi tuntea olonsa järkyttäväksi valaaksi ahmimisen jälkeen, vaikka edellisenä päivänä olisi juhlistanut uutta hoikentunutta ulkomuotoa... :< Mä haluaisin oikeasti voida kertoa jollekkin tästä, tää syö mua sisältä ja melkein kaikesta muusta voin puhua läheisten kanssa, mutta en tästä. Blogin pitäminen kyllä auttaa tosi paljon. Kiitos sinulle kommentoinnista <3
VastaaPoistaAnonyymi: Mä en valitettavasti usko, että pystyn lopettaa vielä :( Toivottavasti olen tyytyväinen 50 kilossa, sen alle meneminen tulisi nimittäin olemaan jo aika huolestuttavaa...
Hyvä että olet sinut kroppasi kanssa, minulla on siihen vielä matkaa. Uskomatonta, että aiemmin olin niin hyväitsetuntoinen. Sitten tuli tämä peikko kuiskaamaan ilkeitä sanoja korvaani... Kiitos sinullekin kommentoinnista ja ihana kuulla että pidät blogistani :)