maanantai 1. elokuuta 2011

Velvollisuuksia

Feidasin psykologin. Aamulla oli järkyttävä masis, päivällä olin ihan iloinen. Ehkä koska olin yliväsynyt taas kun en nukkunut ollenkaan (kahdesta unilääkkeestä huolimatta).
Olin yhden kaverin kanssa. Me mentiin piiloon vajaan ja pakoiltiin velvollisuuksia. Sen sisko kokkasi ruokaa. Mulle tarjottiin, mutta kieltäydyin. Kaverin sisko ihmetteli, mutta kaveri sanoi: "Se on juonu jo niin paljon kahvii että ei se jaksa enää syödä ruokaa." Juuri sillä hetkellä rakastin tätä kaveriani. Se tietää mun syömisvammailusta (ei kyllä tiedä puoliakaan, mutta vähän kumminkin), ja pelasti mut siltä häpeältä ja ahdistukselta, jonka saan kun joku tuputtaa ruokaa tai kummastelee kun en syö.

Söin yhden mandariinin ja join 4 kuppia kahvia. Sitten kunnon ruoka perheen kanssa: lihaa, perunamuusia ja kasviksia aika reilu annos.
Mun tekisi mieli suklaapatukkaa. Vaikka viime postauksessa valitin läskejäni kun söin suklaata vaikken edes saanut siitä mitään tyydytystä. Minä se en vain opi.
Mutta ehkä yksi omena vielä ei tapa...?
Edit: Meinasin olla kirjoittamatta tämän tanne, mutta kai se on parasta uskaltaa, vaikka nolottaakin ihan hirveästi. Nassuun meni siis vielä jätskiä ja 3 suklaapatukkaa (jotka oksensin, en tosin ihan kaikkea varmaankaan). Olen säälittävä epäonnistuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti