lauantai 23. heinäkuuta 2011

Tuttua ja turvallista

Aamu alkoi hienosti raikkaalla hedelmäsalaatilla ja kupposella kahvia. Laitoin salaattiin vain pienen omenan, mandariinin ja mansikkaa, mutta se oli taivaallista! Syön noita hedelmiä joka päivä, mutta kulhossa ne olivat kuin karkkia. Se näytti hyvältä ja oli terveellistä. Lisäksi sen syömisessä kesti kauan! Suosittelen kaikkia pilkkomaan hedelmänsä, vaikka se saattaakin tuntua ihan turhalta. Aamiaisessani kaloreitakin oli vain 100!

Tämän päivän taidan taas nyhvätä kotona. Mulla on kaksi mahdollisuutta - joko jään turvallisesti kotiin tai sitten menen ystäväni synttärikemuihin, jonne myös poika tulee. Ehkä on vain parasta jäädä kotiin. Viime viikonlopun jälkeen juhliminen vähän pelottaa... Eikä mun kannata antaa itseni kiinnostua pojasta tämän enempää, ei siitä kuitenkaan voisi tulla mitään. Parempi vaan olla ottamatta turhia riskejä, ainakin vähän aikaa. Tästä kirjoituksesta voisi päätellä, että en koskaan uskalla antaa itseni ihastua kunnolla ja yrittää ketään. Mutta ei se niin ole. Yleensä olen aina antanut itseni kuvitella kaikkea, turhia mahdollisuuksia ja lopulta aina pettynyt. Olen joutunut pettymään kaikessa niin usein - rakkaudessa, koulussa, harrastuksissa, elämässä. Nyt yritän vain vihdoin suojella itseäni. Ja olla realistinen.
Turhaan edes unelmoin...
ps. Jo 5 lukijaa, uskomatonta!

2 kommenttia:

  1. Voih sinua. Minäkin joskus aikoinaan pelkäsin niin kovin rakastua tai edes ihastua. Pettymykset vaan satuttaa niin kovin:/

    VastaaPoista
  2. Musta vielä tuntuu, että joudun aina pettyä :( Ja musta tykkää vaan luuserit. Ja en uskalla torjua niitä kokonaan, koskaa tulee parempi olo kun edes joku tykkää, tulee halutumpi olo... oon nolo tiedän

    VastaaPoista