AAARGH

Vajaa 900 kaloria ja 1,5h kävelylenkki. En tiedä, mitä ajatella. Pelkään sairastuvani anoreksiaan. Vaikka tuskin sitä tulee tapahtumaan, sorrun kuitenkin taas joku päivä ahmimaan ja lihon kaiken takaisin. Syöminen ei ahdista. Syöminen ei ihan rehellisesti sanoen ahdista! Tosin se varmasti johtuu siitä, etten joudu koskaan poikkeamaan suunnitelmastani ja minulle ei olla nyt vähään aikaan edes tuputettu ruokaa. Saan syödä, mitä haluan.

Toisaalta haluan laihtua, toisaalta haluan parantua. Haluan yhtäkkiä joku aamu herätä ja olla tyytyväinen itseeni, unohtaa epävarmuuteni. Unohtaa laihdutuksen, masennuksen ja ahdistuksen, syödä normaalisti ja olla onnellinen. Mutta ei se toimi niin.

Bloggeri vammaa tosi paljon, oon yrittänyt lähettää tätä postausta jo useita tunteja muttei millään onnistu! Että jos nyt tulee taas hetkellinen blogihiljaisuus niin bloggerin syytä kaikki...