Yleensä blogihiljaisuus tarkoittaa ahmimista ja siitä aiheutuvaa häpeää. Minä en ole ahminut, oikeastaan olen syönyt tosi vähän. En ole halunnut kirjoittaa, koska en halua ajatella. En haluaisi käsitellä tunteitani. Mutta ehkä siitä voisi tulla vähän parempi olo. Yritetään.
Lauantaina menin taas dokaamaan, tällä kertaa en ollut ihan järkyttävän kännissä, mutta kumminkin. Useat kaverit suuttuivat mulle, enkä vieläkään ymmärrä miksi. Mielestäni en tehnyt mitään väärää. Olen tavallaan sen vuoksi vihainen kavereilleni, en jaksaisi heitä ollenkaan. Samalla luulen, että olen oikeasti vain vihainen itselleni. Yritän muuttua, yritän niin kovasti muuttua, mutta silti vain satutan ihmisiä ympärilläni. Aina tuotan pettymyksen, koska olen itsekäs ahne tunteeton lutka, joka ei ajattele muita kuin itseään.
Perjantaina söin kunnon ruuan ja kolme kuppia kahvia ja kävin 1h 15min kävelylenkillä. Lauantaina söin 3 omenaa, yhden karkin ja viinaa. Sunnuntaina 3 omenaa, 2 kuppia kanakeittoa ja kunnon ruuan. Niin järkyttävä darra oli että luulin kuolevani.
Haluaisin käpertyä itseeni ja päästä eroon muusta maailmasta. Se vain satuttaa.
HEI oikeesti LOPETA toi pelleily, sä tyttö KUOLET !!! Normaali syöminen ei lihota !!
VastaaPoistaAjattele nyt ittees! SÄ OLET NORMAALIPAINOINEN !!!
Olet ihan oikeassa... En vain enää tiedä mitä tehdä, kumpaan suuntaan haluan mennä. En mä halua syömishäiriötä, laihduttamalla saan ajatukset jonnekin muualle kuin ahdistukseen ja pahaan oloon. Enkä enää edes osaa syödä normaalisti...
VastaaPoistaOon seurannu sun blogia vähä aikaa ja musta tuntuu että tää ei oo enää painosta ja ulkonäöstä johtuvaa. Sulla on henkisesti vaikea olla ja peität sen sillä että sulla muka olis paino-ongelmia. Kuten ite sanoit: laihduttaminen vie sun ajatukset muualle. Pois ongelmista. Sun pitäis hankkia ammattiapua. Terkkari ja kuraattori jos et pysty porukoiles puhumaan. Puhuminen helpottaa nimim. kokemusta on. Mulla itelläki on ongelmia ja ne pahenee jos unohdan purkaa ajatuksiani välillä muille ihmisille. Pelkkä blogi EI RIITÄ.
VastaaPoistaEi hitto kirjoitin tosi pitkän viestin ja se hävis! No tiivistän sen nopeasti: olet oikeassa, mutta ammattiauttajille mennessäni olen jotenkin aina tosi pirteä ja vaikutan hyväitsetuntoiselta ja iloiselta (miksi?!?!). Ja äiti on sitä mieltä että tämä on murrosiän masennusta, paranee ajallaan. En kyllä voi syyttää niitä, oon parin kuukauden ajan todennu et on helpompaa sanoa, että hyvin menee... Kiitos kommentoinnista :)
VastaaPoista