Saamaton

Lähellä asuva kaverini kertoi laihduttavansa (on siis ylipainoinen) ja sanoi lenkkeilevänsä joka ilta. Päätin änkeä mukaan. Piti lähteä siis ulkoiluttamaan läskiä persettäni illallisen jälkeen. Kaveri ei sitten mennytkään. Arvatkaa, mitä possu sitten teki? No, ei sekään mennyt lenkille, vaan jäi kotisohvalle katsomaan teeveetä.

Päivä oli ihan perus tylsä, ei tapahtunut mitään erikoista. Olin kyllä yllättävän sosiaalinen ja puhelias. Ja iloinenkin taisin olla. Semmoinen, kuin olin ennen laihdutusta.

Söin ihan totaalisen liikaa purkkaa ja yllättäen mahani meni sekaisin. Toivottavasti muut perheenjäsenet eivät kuulleet riemukkaita vessasessioitani... Vaikka pitäisi kai olla tyytyväinen, yleensähän laihduttajilla on juuri se päinvastainen vaiva, jota sitten hoidetaan nerokkaasti laksatiiveilla ja suolihuuhtelulla. Onneksi en niitä ole kokeillut, enkä aiokaan.

Olen jo tottunut tähän runsaampaan syömiseen. Tuntuisi kummalliselta palata taas vanhaan kitukuuriin. On ihanaa olla tuntematta nälkää. Tunnen olevani nyt vahvempi.