Tippuminen

Haluaisin itkeä, mutta en pysty. Itken vain, jos olen ahminut tai satuttanut itseäni jollain muulla tavalla.

Minä en ole vapaa. En voi mennä itkemään sateeseen tai täristä nurkassa yksin. En voi olla hiljaa kun haluan, en voi huutaa halutessani. Haluan aina jotain muuta kuin saan, eikä se ole muiden vika. Ei, vaikka siitä niin katkera olenkin.

Odotan sitä hetkeä, kun kaikki taas kaatuu päälleni ja räjähdän. Kun en enää jaksa ottaa yhtäkään askelta eteenpäin. Kun saan olla heikko, enkä jaksa välittää, tuomitaanko minua sen takia.

Tunnen olevani ulkopuolinen. Olen menettänyt palan itseäni, persoonallisuuttani ja unelmiani. Pettymysten jälkeen ei enää uskalla edes yrittää. Maailmassa on niin paljon hyvää, mutta riittääkö se?

Söin noin 1200-1300 kaloria. Vatsa ei kurninut (no kappas kummaa), ei mielitekoja.