maanantai 10. lokakuuta 2011

Hetki jona tajuan

Lueskelin blogitekstejäni. Aika surullista luettavaa. On mulla kuitenkin vielä toivoa, onhan?
Kun minä olen laiha, alan syödä normaalisti ja urheilen paljon. Olen iloinen, itsevarma, sosiaalinen, kaunis, fiksu, hyvä koulussa ja lojaali ystävä. Elän hetkessä ja rakastan sitä, olen onnellinen.
"Tyhmä tyttö, ihan tosissaan luulee laihuuden tuovan onnellisuutta!"
Loppujen lopuksi mulla ei ole muuta kuin unelmani. Ethän vie niitä pois, ethän riko sitä mikä pitää mut hengissä, ethän? En jaksa, en jaksa ilman sitä.
Bloggeri antaa vihdoinkin mun vastata kommentteihin!
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

  1. Rosa10. lokakuuta 2011 klo 20.55

    Aina on toivoa ja pidä kiinni unelmistasi sillä ne ovat tärkeitä.
    Vaikkeivat unelmasi olisi mitään parhaita mahdollisia,mutta jos ne saavat sinut kuitenkin jaksamaan jatkaa eteenpäin jaksa niiden voimalla.
    Toivotan sinulle jaksamisia.
    Muistutan myös,että oma elämäsi on sinun käsissäsi,vain sinun.Voit itse muuttaa kaiken paremmaksi.
    Muutkin ihmiset ovat kuitenkin tärkeitä.

    VastaaPoista
  2. Olivia11. lokakuuta 2011 klo 14.39

    Kiitos paljon kommentistasi Rosa. Olet aivan oikeassa. :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)