Tänään on hyvä olla. Tunnen pystyväni kontrolloimaan itseäni. Olin jo päiviä suunnitellut ahmimista, mutta ei, en aio tehdä sitä. En halua. Ei edes tee mieli. Tai vaikka sortuisinkin ahmimaan, en halua oksentaa. En halua enää ikinä oksentaa. Päätin siis, että jos käyn lenkillä, saan syödä pikkuisen suklaata, kunhan päivän kalorit pysyvät alle 1000. Ei enää ylilyöntejä. Kun olen laihtunut tarpeeksi, nostan kalorit pikkuhiljaa normaalille ihmiselle sopivaksi ja urheilen paljon.
Joku mielenhäiriö on iskenyt, en ehkä olekaan niin lihava. Mulla on ihan hoikka olo nyt. Ennen syömishäröilyä halusin painaa juuri tämän verran, vaikka olinkin muutamaa senttiä lyhempi. Elämä tuntuu olevan menossa johonkin suuntaan, ja uskallan toivoa sen suunnan olevan parempi. Tai siis eihän tässä itsensä kituutus -dieetissä mitään tervettä tai hyvää ole, mutta uskon pystyväni lopettaa laihdutuksen tarpeeksi aikaisin. Uskon itseeni, uskon itsekuriini ja haluuni elää normaalia, onnellista elämää.
Minä olen kuin tytöt näissä kuvissani. Minä voisin ottaa itsestäni kuvan, laittaa sen näiden muiden kuvien joukkoon, eikä kukaan huomaisi. Ainakin uskon niin.
Toivon niin.
2 mandariinia 90kcal
3 kuppia kahvia 90kcal
lämmin ruoka: kasvissosekeittoa 300kcal (?)
yhteensä 480kcal
Ps. Vaaka näytti 52.5kg, BMI 18.4, lievä alipaino.
tätä oli ihana lukea! mahtavaa kuulla että sulla on taas hyvä olo itsestäsi ja elämästä.
VastaaPoistamulla on sama suunnitelma: tavoitepainoon päästyäni hiljalleen nostaa päivittäinen kalorimäärä normaaliksi ja pysyä siinä ihannepainossa! en halua elää koko loppu elämääni näin, ajatellen jokaista haarukallista. tämä kestää vain pienen ajanjakson elämästäni ja sitten voin olla ylpeä ja onnellinen.
Kiitti!
VastaaPoistaToivon joo, että meidän molempien suunnitelmat toteutuu. Aina vaan ei voi ennustaa kaikkea, elämä heittääkin nenän eteen jotain täysin odottamatonta... :)