Söin yhden purkan, kaksi kuppia kahvia ja mustikan.
Kiellettyä, poikkesin dieetistäni. Onneksi on sentään jonkin verran järkeä päässä, enkä vihaa itseäni tuon takia. Kunhan siitä ei tule tapa.
Ihmiset on niin erilaisia. Yllätyn aina, kun kuulen jonkun mielipiteen, ja se poikkeaa suuresti omastani. En ymmärrä sitä ajatusmaailmaa, sen henkilön arvoja ja uskomuksia. Yllättävää on se, että joka kerta se yllättää yhtä paljon.
Joka päivä näytän surkeammalta ja väsyneemmältä kuin edeltävänä päivänä. Joka päivä muutun voimattomammaksi ja kuihtuneemmaksi. Samalla olen kuitenkin aina sitä tyytyväisempi itseeni, mitä surkeampi olen. Minä laihdun, ja tummat silmänaluset ja musta mieli eivät sitä tule estämään. Minä haluan kuihtua,
minä haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti