En kuitenkaan halua palata menneeseen. Ei, en suostu. En tiedä, voiko syömishäiriöstä koskaan päästä kokonaan eroon, mutta vähemmän sairas on aina parempi kuin enemmän sairas. Vaikka en ehkä osaakaan vielä syödä kakkupalaa ilman pientä huonoa omatuntoa, olen enemmän kuin tyytyväinen kehitykseeni. Ehkä liikun vieläkin kalorinkulutustaulukot mielessä ja ehkä lasken omenan kalorit. Ei haittaa. Aion olla kärsivällinen. Kaikkea ei voi saada heti, vaikka kuinka paljon haluaisi. Turha ottaa liian suurta harppausta, kun voi pudota helpommin. Parempi edetä pikkuhiljaa, rauhallisesti ja tunnustellen oloaan. Kunhan suunta on ylöspäin.
Mulla on taas muutama uusi lukija, kiitos kaikille ja tervetuloa seuraamaan mun ihme rustailujani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti