Todellisuus: ahmin joka päivä, ja voiko siitä oikeasti olla olematta vihainen itselleen?
Liikun kuin hullu, jotta en paisu tästä enää isommaksi. Elämä vaan jotenkin on niin kiireistä ja henkisesti rankkaa, että aina kun löydän pienen rauhallisen hetken itselleni, päädyn karkkipussin ääreen ja etsin joka ikisen pienen suklaakonvehdin varjon keittiönkaapeista.
Miksi en saa omaa syömistäni hallintaan? Mikä siinä on? Itsekuri toimii täydellisesti, sitten naks, se on kokonaan poissa. Tämä ei myöskään johdu liian vähäisestä syömisestä normaalisti, koska minä kyllä syön. Aika paljonkin.
Miten kierre katkaistaan... Haluan vain syödä normaalisti.
Voimia sulle! Suunta on ehdottomasti oikea! Jos syöt hyvin ja monipuolisesti muuten niin voisitko sallia itselles jonkun pienen herkun? Se vois auttaa tohon, ettei tuu ylilyöntejä. Paljon tsemppiä :)
VastaaPoista