Mun elämäni on nykyään
(no, oli se ennenkin) vain jatkuvaa kamppailua ruuan kanssa. Tänä aamuna katselin itseäni peilistä ja sovitin vaatteita. Järkytyin oikein. Olen kasvanut. Miehekkäämmäksi. Ei läski, mutta
iso. Vaa'alle aion astella huomisaamuna, se ei olekaan joutunut littaantua painavan ruhoni alle vähään aikaan.
Se
poika mun olisi ehkä parasta unohtaa. Mua vaan alkaa masentaa entistä enemmän. Oon liian
iso sille. Se varmasti haluaa vierellensä jonkun
pienen ja hoikan tytön, joka sopii ihanasti kainaloon. Minä olisin vain se läskireisi
"mitä jos pidetään tää suhde ihan vaan salassa, kun en kehtaa esitellä sua mun kavereille ja perheelle"-tyttö.
Pitäisi vain saada laihdutettua. Mutta kun, mutta kun. Itsekuri ei riitä. Ruoka vain on niin tuskallisen koukuttavaa...
(No yllätys.)Tiedän, ettei ulkonäkö ole kaikki kaikessa. Tässä on jotain muuta taustalla. Mietin vain, että mitä.
Onko tää poika sanonu sun ulkonäöstä sitten joskus jotakin? En jaksa uskoa, että hän ajattelis susta mitään tuollaista. Ite oon 171cm (eli hieman sua pidempi) ja painan n. 60kg. Seurustellu oon muutaman kerran jo enkä pidä itteeni mitenkään "isona". :o
VastaaPoistaEn tiedä minkä ikäinen oot. Itellä meni nuo ulkonäkökompleksit ohi joskus yläasteen loppuun tultaessa.
Ei ole sanonut mitään... En mä sen kanssa ole paljon mitään edes puhunut. Mulla on kai vaan niin huono itsetunto, että ajattelen niiden joista välitän eniten inhoavan mua.
PoistaJoo, en mäkään varmaan sinänsä iso oo, mutta siihen poikaan verrattuna ehkä vähän kun se on niin hoikka!
Olen ilmeisesti vähän henkisesti alikehittynyt pian 18-vuotias. :D Kiitos sulle kommentoinnista! :)
Mullaki on kyllä sama tilanne ku sul et haluisin yhdestä jätkästä enemmän ja seki ehk must mut en vaa voi suostuu enempää sen kaa ku kaveriks ku omasta mielest tunnen itteni just sen rinnalla nii isoksi:(
VastaaPoistaVoi, sanoisin että anna mennä vaan, vaikka kuka minä olen sanomaan. :/
PoistaMä en edes tunne sitä melkein ollenkaan, ja se tuskin edes haluaisi tuntea mua paremmin. Tai mistä mä sen tiedän.
heeeeei....se poika tuskin kamalasti miettii sun painoa. Luultavimmin se tykkää susta just tommosena ku oot :)!
VastaaPoistaNiin no... Luultavimmin se ei ajattele musta yhtään mitään. :/ Kiitti kumminkin :)
PoistaOlen niin samassa tilanteessa! (Olen korviani myöten rakastunut _todella_ laihaan poikaan, ja yllätyksekseni; hän pitääkin minusta! Olemme seurustelemassa!)
VastaaPoistaItsekin pidän ruokaa jotenkin... liian koukuttavana jotta siitä voi päästää heti irti. Laihtuminen ei ole onnistunut ainakaan vielä...
Mutta siitä pojasta vielä; se todennäköisesti pitää susta juuri tuollaisena! Itsekin ihmettelin miten Kalle (nimi muutettu) edes sietää mua kun olen näin lihava, mutta se ei hänen mielestän ole puoletkaan totuudesta.
Pojat on ihania kun ne sille päälle sattuu :)
Niin, ei ikinä voi tietää. Ihana kuulla että sulla on ollut onnea rakkaudessa :)
PoistaRuoka on välttämätöntä ihmiselle, joten ei mikään ihmekään kun kitudieeteillä repsahtelee. Ei se oikeasti ole itsekurin puutetta, vaan niin käy melkein poikkeuksetta jokaiselle.
On ne pojat kyllä tosiaan välillä aika ihania :) Vaikka onkin sikoja!
minusta tuntuu välillä aivan samalta poikien/miesten suhteen. tuntuu, että olen aina liian lihava kaikille eikä kukaan voi pitää minusta niin kauan kun olen tälläinen norsu.
VastaaPoistaAi sullakin tällaista, no sitä ei vissiin korjata laihduttamisella, vaan paremmalla itsetunnolla. Ja taas, kuka minä olen sanomaan... Tsemppiä sulle :)
Poistaniinhän se on. mutta en kuitenkaan laihduta miehiä, vaan itseäni varten. sellaisen "turhuuden" takia tätä en tekisi, vaikka kyllähän se miesten huomio hyvältä tuntuisikin jos sitä olisi enemmän :)
Poista