Mitä pelkään

Mitä mä oikeasti pelkään? En pääse melkein päivittäisestä ahmimisesta eroon, en sitten millään. Olen kokeillut tosin vain itsekurimenetelmää, sekä tietty "pysy poissa kotoa"-keinoa. Oksentaminen jäi jo pois, siihen en enää halua palata. Onnekseni ahmimiskohtausten kalorit jäävät kohtuuden rajoihin, joten en liho ainakaan merkittävästi. Tai ehkä tästä olisi helpompi päästä eroon, jos se olisi ihan kunnon elämää näkyvästi haittaava ongelma. Ei tämä muuta tee kuin syö itsetuntoani.

Tiedän, että ratkaistakseni ongelmani mun pitää alkaa ajatella eri tavalla. En vain tiedä, että mitä teen väärin ja mitä tulisi tehdä. Masentaa ajatella, että luultavasti huominen on ihan samanlainen kuin tämäkin päivä - koulusta kotiin päästyäni olen vielä ihan varma, etten mokaa. Sitten syön välipalaa, sitten vähän lisää, sitten huomaankin liikkumisen ja jopa hengittämisen olevan vaikeaa.

Haluan muuttaa elämäni, useimmat päiväni rutiinit ja pohtia ajatusmaailmaani. Mitä minä arvostan ihmisessä? Miksi? Miksi arvostan jotain piirrettä jossain muussa, mutta itsessäni se on oksettavaa ja säälittävää?