Olen lukittautunut kotiin, tulen hulluksi. Haluan puhua jollekkin, mutta en pysty. Olen hukassa, en tiedä, mitä voin enää tehdä. Kasvoni ovat turvonneet, kaulani on turvonnut, minä olen lihonut.
Haluan sanoa äidille: "Mulla on syömishäiriö, auta mua." Purskahdin itkuun kesken tuon kirjoittamisen. Taisin nyt vasta tajuta sen oikeasti. Nyt tajusin oikeasti, että mulla on syömishäiriö, ja mä tarvitsen apua. Mutta haluan laihtua ensin...
Mä haluaisin laittaa tänne kuvan itsestäni, kertoa kuka oikeasti olen, avautua kunnolla. Mä en voi kertoa teille oikeasti itsestäni tarpeeksi, koska pelkään tunnistamista. Mä haluan vain pois, mä haluan pois täältä...
En tiedä mitä sanoisin, haluaisin auttaa sua jotenkin. Tiedän kokemuksesta mitä sh tekee ja miten kamalaa sen kanssa on elää. Ja kuten kirjoititkin: sinä tarvitset apua! Tein itse sen virheen, että en sitä koskaan hakenut tai pyytänyt..Takana näkyy monta 'hukkaan' heitettyä vuotta ja edessä vielä taistelua sh:ta vastaan.
VastaaPoistaAjattelin itsekin joskus että *laihdutan ensin sitten vasta apua*..joten en kai ole paras ihminen sua neuvomaan..Paljon paljon voimia!=)
ohoh tulipas taas kirjoitettua pitkästi...
Kiitos kommentoinnista! :)Mua auttaa tosi paljon kuulla muiden kokemuksia ja tulee parempi olo kun ei olekaan ihan yksin ja ainoa joka kamppailee näiden ongelmien kanssa. .
VastaaPoistaYritä jaksaa! Täällä uusi lukija :)
VastaaPoistaKiitos, tervetuloa vain seurailemaan elämääni :)
VastaaPoista