Jes!

Katselin luokkakaveria, ihailin sen laihuutta ja siroutta. Kuulin toisten kuiskaavan vieressä: "Hitto kun Emilia on laiha..." ja "Hei Emilia, miks sun pitää olla noin seksikäs?" Mietin, että tuleeko musta koskaan noin laihaa? Tulenko mä koskaan olemaan se, jonka kroppaa muut jumaloi?

Mulla ei ole ollut nälkä. Mä jaksan paremmin. Mulla ei tule järkyttäviä mielitekoja. Mun mielialat ei enää sinkoile hyperinnostuneesta maassa hykertelevästä hullusta täysin masentuneeseen perunasäkkiin ja siitä vihaiseen, vittuilevaan ämmään. Mä syön 1200 kaloria, eikä se ahdista.

Poika, josta olin kiinnostunut vielä vähän aikaa sitten, alkoi seurustella. Se tyttö on aika lihava ja ruma. Kaikki mun kaverit sanoo, että ne on "niin söpö pari". Mä sanon "joo", mutta ajattelen: "Miksi hitossa se ton valitsi?!" Ehkä mun pinnallisen järkeni on vain niin vaikea tajuta, ettei kaikki ole ulkonäöstä kiinni. Ehkä mun on niin vaikea tajuta, että joku voisi oikeasti välittää toisesta ulkomuodosta huolimatta.

Päivä oli ihan mukava kumminkin, ei mitään erikoista. Syömiset meni hyvin, sosiaalinen elämä samaten. Reidet on kaventunut reilusti, on lähtenyt suunnilleen 5cm! Jes!