Se ahdisti vähän, vaikka se oli mun päivän ainoa ateria. Mutta se oli kuitenkin pitsaa. Oli siis pakko mennä kaverin kanssa virkistävälle parin tunnin lenkille. Sen lisäksi join vajaa litran vettä. En oikein saa enää vettä alas. Kummallista.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Pitsa
Se ahdisti vähän, vaikka se oli mun päivän ainoa ateria. Mutta se oli kuitenkin pitsaa. Oli siis pakko mennä kaverin kanssa virkistävälle parin tunnin lenkille. Sen lisäksi join vajaa litran vettä. En oikein saa enää vettä alas. Kummallista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Moi!Etsiskelin tänään blogeja syömsihäiriöstä,kun itse vielä parivuotta sitten sairastin pahaa anoreksiaa, mutta sain sen voitettua hankittuani apua itse, ja nyt parin vuoden jälkeen kun oon toipunu siitä kaikesta halusin alkaa lukemaan muiden syömishäiriöisten blogeja näin sen sairauden voittaneen näkökulmasta... En oo vielä paljoakaan ehtinyt lukea, mutta täytyy sanoa että kyllä silmät kyyneleissä luen tätä. En tiedä ootko hankkinut jotain apua sun syömishäiriön suhteen, mutta todellakin mä toivon et hankkisit! Kukaan ei ansaitse sellasta kohtaloa mihin syömishäiriö johtaa, ja sitä pahanolon tunnetta minkä se tuo, niin et myöskään sinä! (: Yritä opetella rakastamaan itteäs sellasena kuin oot ja hanki apua!! Mä todella toivon et saisit apua,koska tiiän itekkin miten vaikeeta sulla on!
VastaaPoistaKiitos paljon kommentistasi. Onnittelut, kun olet voittanut sen helvetin!
VastaaPoistaMä en jotenkin pysty lopettaa tätä laihdutusta tähän... Tuntuu, ettei vielä tunnu tarpeeksi pahalta, jotta ansaitsisin apua.
Ja loppujen lopuksi mä vain haluan olla laiha... Anteeksi että olen näin typerä, tiedän että jahtaan olematonta onnea.