Pelkään lihomista. Tunnen alempiarvoisuutta, kun joku minua laihempi syö minua vähemmän. En tiedä, paljonko olen syönyt. En jaksa enää välittää tarpeeksi. Haluan olla vapaa. Kapinoin omaa mieltäni vastaan. Kehtaisin veikata kuitenkin kalorit sinne reiluun 1500. Kulutin liikunnalla melkein 500 kaloria. Kävelin.
Paljon. Vain se tuntuu pitävän pääni kasassa. Vaikka nyt meneekin siis hyvin. Kaikki vain on niin uutta, niin hämmentävää. Näinkö normaalit ihmiset elää? Niin paljon ajatuksia, energiaa ja naurua.
Sun blogi on ihana.
VastaaPoistaJep, juuri noin "normaalit" ihmiset elää :D Ei niitä kaloreita tarvi laskea. Itse olen normaalipainoinen, kuitenkin hoikka. En ikinä katso mitä syön enkä ole koskaan laskenut kaloreita. Siis ihan silleen perusterveellisesti syön mutta en kiellä mitään herkkuja itseltäni ja käyn välillä hesessä jne. Normaalia ruokaa syön ihan niin paljon kun mieli tekee. Vaa'alla käyn välillä ihan mielenkiinnosta, koskaan ei ole tullut mitään "apua olen lihonut" reaktiota. Päinvastoin, joskus olen huomannut laihtuneeni pari kiloa ja sitte olen nopeesti halunnut menetetyt kilot takasin :D Laihuus ei ole kaunista mielestäni. Joskus monta vuotta sitten sukulaiset ihmettelivät miksi olen niin laiha ja syönkö tarpeeksi. Inhosin kun joku sanoi niin, koska en halunnut olla laiha. Sitten lihotin itseäni ja nyt olen tyytyväinen ollut painooni pitkään, mutta en halua laihtua yhtäään. Tämmönen selitys nyt, en tiedä miksi kerroin :D Mutta ota vain rennosti äläkä anna syömisten ja painon ja liikunnan olla sun koko elämä :) Elämässä on niin paljon kaikkea muutakin ajateltavaa.
VastaaPoistat. 155cm/ 48kg ja täysin tyytyväinen!
vendetta: Kiitos, sinä olet. <3
VastaaPoistaAnonyymi: Juuri samalla tavalla taisin minäkin syödä ennen sairastumistani... Paitsi söin kyllä aika epäsaannöllisesti ja välillä "ahmin" kun olin unohtanut syödä. Kiva kun kerroit oman tarinasi. Moni ei voisi sanoa olla täysin tyytyväinen kroppaansa, olen onnellinen puolestasi! :)