Päiväni sanoina

Lauantaina heräsin aikaisin. Kuuntelin pikkulapsien kiljumista, iloista naurua ja haparoivia askelia. Serkkuni olivat käymässä. Puin mukavat viikonloppuvaatteet päälle ja suuntasin vessaan ja hammaspesulle. Keittiöön päästyäni haistoin juuri keitetyn kahvin. Pöydällä oli leikkeleitä ja tuoremehua. "Hyvää huomenta, Olivia! Oletpa sä aikaisin hereillä", kuulin ystävällisen äänen. "Huomenta", huikkasin takaisin ja hymyilin. Nappasin pöydältä banaanin ja omenan ja pilkoin ne pieniksi paloiksi. Heitin sekaan kreikkalaista jugurttia. Kaadoin itselleni kupin kahvia, johon laitoin tilkan täysmaitoa.

Kuuntelin aamun ääniä mutustellessani runsasta aamiaistani. Se maistui taivaalliselta. Oliko se väärin? Itsesyytökset alkoivat tulvia mieleeni. Lihoisinko nyt? Karistin nämä ajatukset kuitenkin mielestäni hyvin nopeasti. Päätin lähteä pitkälle kävelylenkille. Kuuntelin hiekan rytmikästä rapinaa askelteni tahtiin. 45 minuutin jälkeen käännyin takaisinpäin ja laitoin kuulokkeet korville. Olin tyytyväinen. Puolitoista tuntia.

Sitten  kävin tyhjentämässä kaapit. Yksi jätski, kaksi jätskiä, kolme jätskiä. Yksi karkki, kaksi karkkia, kolme karkkia. Yksi keksi, kaksi keksiä, kolme keksiä. Maha turposi. Mieli musteni. Laittauduin nätiksi ja piilotin läskini löysähköihin riepuihin. Kemuttamaan mars. Oli tosi hauskaa. Vaikka muutaman kerran illan aikana löysinkin itseni yksin itkemästä vessassa itsekurittomuuttani ja oksettavaa mahaani. Tanssin koko yön. En tehnyt mitään kamalan tyhmää tai lutkamaista. Paras viikonloppu aikoihin!

Sunnuntaina heräsin yllättävän hyvään oloon. Ei krapulaa, ei morkkista. Kävelin jääkaapille. Nappasin pitsaa, suklaata ja kakkua. Huuhtelin kaiken alas sokerilimulla ja raikastin oloni röökillä. Myöhemmin söin hampurilaisen ja 150 grammaa pähkinöitä. Muutama jäätelötikku vielä. Suklaata. Kunnon ruokana tortilloita. Söin kaksi. Mahaa koski niin kuin pahimpina ahmimisaikoina. Ehkä vielä mahtuisi yksi jäätelö. Kaksi. Kolme.

Tänään olen syönyt paljon. Maha on möyrynnyt kummallisesti ja olen turvonnut. Vessassa on saanut juosta. Inhottaa ja ällöttää. Kävin ostamassa 2 suklaapatukkaa. Söin toisen. Toinen on mun laatikonpohjalla, odottamassa aikaansa. En koskaan uskonut kohtuuden opettelun olevan näin vaikeaa. Olen halunnut luovuttaa, ryhtyä taas kitudieetille ja olla ikuinen jojo-laihduttaja. Mutta en aio enää palata entiseen. Haluan parantua. Huomenna on uusi päivä. Pitäydyn suunnitelmassani; paljon liikuntaa ja riittävästi terveellistä ruokaa.