Kaikki pettyy muhun, petyn itsekin. Annan ahdistuksen häiritä elämääni liikaa, en saa velvollisuuksiani hoidettua. Kaiken lisäksi ahmin ahdistukseeni. Ei näin.
Yritän olla niin oikeudenmukainen ja hyvä kuin pystyn, mutten pysty parempaan. En vain ole tarpeeksi hyvä. "Ei kaikkia voi miellyttää", kuulen. Sekään ei lohduta.
Onneksi Olkoon! Olet parantunut.
VastaaPoista