Tänä sunnuntaina

Yritän muistuttaa itseäni siitä, että loppupeleissä minä määrään. Minä määrään kehostani, minä määrään mielipiteistäni, minä määrään elämästäni. Vaikka muut siihen vaikuttavatkin, se olen minä, joka sanoo viimeisen sanan. En todellakaan tunne olevani vapaa, vaikka moniin verrattuna olenkin.

Mä en jaksa esittää enää. En jaksa esittää, että en mielummin olisi kuollut, tai ainakin jossain muualla. Odotan muutosta elämääni kuin kitudieetillä oleva ylipainoinen ruoka-aikaa. Nyt ymmärsin että minä määrään. Minä teen muutoksen, ja teen sen nyt. Eikä se kuulu kenellekään muulle.

Suutun. Inhoan. Kiukuttelen ihmisille ja puhun heistä pahaa. Vielä enemmän inhoan kuitenkin itseäni. Jokaista  luonteenpiirrettäni, itsekkyyttäni ja heikkouttani. Laiskuus, realismin puute, teennäisyys. Inhoan jokaista sanaa, jonka suustani päästän.

Tänä sunnuntaina minä muutuin, vaikka muut eivät sitä huomanneetkaan.