Olen olemassa

Haluan järjestellä elämääni. Tahdon hallita, mutten halua hallitsemisentarpeen hallitsevan minua, kuten syömishäiriössä. Koulukirjat riviin, hiukset kuosiin, vaatekaappi järjestykseen. Se riittää. Haluan tehdä tilaa kaikelle uudelle. Otan tulevan avoimena vastaan. Lopulta laastari on irroitettava, vaikka se sattuukin.

Minä olen ihastunut. Ehkä vihdoinkin uskallan lähestyä tätä poikaa? Ehkä nyt, kun hyväksyn itseni paremmin, enkä ehkä enää ahdistu liikaa?
Pelottaa, että joudun taas pettymään. Toisaalta pelkään myös sitä, että mikäli tunteet ovat molemminpuoliset, en pystykään suhteeseen.
Iloinen olen kuitenkin! Tunnen, siis olen olemassa!

Tänään olen suuhuni pistänyt kulhollisen suklaamuroja maidolla sekä kaksi kuppia kahvia. Syön varmaan kyllä vielä lisää jotain. Huomenna ajattelin uskaltautua vaa'alle. Katsotaan, mitä tästä nyt tulee...