Voi perkele

Kemut ei sitten mennyt ihan suunnitellusti. Join ihan sairaasti ja pussailin poikia ja nolasin itteni ja olin oikeesti LUTKA. No, ainakaan en syönyt mitään. En muista paljon mitään illasta, enkä kyllä haluakaan... Mulla on hataria muistikuvia siitä, että olisin kuiskannut jollekin minulla olevan anoreksia, mikä ei tietenkään ole totta, koska olen liian lihava.
Tiedän, että tästä kaikesta tulee mulle paljon sanomista... Mua pelottaa jo valmiiksi kaikki tulevat facebook-kuvat. Mun iho on ihan kamalassa kunnossa, ihan täynnä finnejä. Niin käy aina, kun alan syödä vähemmän. Nyt päätin lopettaa polttamisen, niin sillä pitäisi ainakin olla myönteinen vaikutus ihooni.
Tiivistettynä koko ilta: ei mitään uutta, nolasin itteni jälleen ja taas ahdistaa. Ahdistaa kovaa.Tänään olen syönyt ison omenan, ison päärynän ja pienen palan kurkkua. Aion enää syödä varmaan vähän juustoa ja sitten kunnon ruuan.

Anna munkin olla laiha...

Kaunis?

Sovittelen eri yläosia synttärikemuihin. Mikään ei tunnu olevan tarpeeksi hyvä. Tai ovathan ne vaatteet tarpeeksi hyviä, minä vain en ole tarpeeksi hyvä niille. Uskallanko vihdoin pukea päälleni ihanan paitani, jonka ostin lomamatkalla melkein 2 kuukautta sitten enkä ole käyttänyt koskaan?

Olen innoissani kemuista, mutta en koska haluan pitää hauskaa. Haluan häkellyttää kaikki mun kauneudellani. Kun olin pieni, pidin itseäni maailman kauneimpana ihmisenä. Mun äiti jaksoi aina muistuttaa, etta olen kyllä kaikkein kaunein luokallani, ja niin muistuttivat serkkunikin ja muut sukulaiset. Pidin kauneutta tärkeimpänä ominaisuutenani. Jos joku ei pidä luonteestani, niin ainakin olen kaunis. Myöhemmin ymmärsin, että olen ihan keskiverto. Mutta edelleen pidän ulkonäköäni tärkeimpänä ominaisuutenani. Olen epävarma luonteestani -kukaan ei pidä minusta enää, kun suuni avaan. Miksi kukaan haluaisi olla kaverini, jos en olisi kaunis? Näin ajatellen olen elänyt vuoteni. Olen istunut kaveriporukassa hiirenhiljaa, itkien sisältäpäin, koska minulla on ollut ruma päivä. Miksi kukaan haluaisi keskustella kanssani, kun en ole kaunis? Olen menettänyt oman identiteettini, ennen olin varma itsestäni, ennen rakastin esiintyä. Nyt ainoa syy, miksi menen juhliin, on, että pääsen näyttämään kuinka kaunis olen jälleen kerran. Luonteeni ei riitä, minä sisältäpäin en riitä, oikea minä ei riitä. Siksi keskityn ulkonäköön. Siksi en osaa elää enää.

Ruuat:
puolikas jugurtti 100kcal
kahvi maidolla 10kcal
mandariini 30kcal
iso omena 60kcal
yhteensä 200kcal
Mutta alkoholia saattaa vielä tulla... Ja kannabiskeksejä...

Sosialisoitumaan taas

Aamupaino 57kg... Petyin. Annoin itseni uskoa, että yhtäkkiä se laskeekin sinne 55 kiloon, vaikka tiedän ihan hyvin, että niin paljoa ei voi laihtua päivässä. Jos vaaka olisi näyttänyt vähemmän, se olisi vain ollut nestettä. Niin kuin tämäkin puoli kiloa on...

Mun setä ihmetteli eilen, kun söin niin vähän päivällistä.
"Etkö sä muka enempää syö? Vai tarkkailetko sä linjojas?"Vastaukseni oli vain sarkastinen "joo".
"Ei naisten vielä tuossa iässä tarvitse vahtia painoaan, vanhempana vasta sitten."Mietin, että mitähän tuohon nyt sanoisi. Väläytin siis tekohymyn ja valehtelin: "Niin, mä oon kuullut, että tässä iässä voi syödä vielä ihan mitä tahansa, vasta kolmissakymmenissä alkaa sitten lihoa." Ja paskat. Myöhemmin toivoin, etta olisin sanonut vaikka "joo tarkkailen linjoja tosi paljon, just söin tänään jo 2 jäätelötuuttia" tai "oon syönyt tänään niin paljon karkkia, etten jaksa syödä enää kunnon ruokaa".

Ruuat tänään:
purkkiananasta 80kcal
4 mandariinia 120kcal
pieni omena 40kcal
2 isoa omenaa 120kcal

2 kuppia kahvia maidolla 20kcal
rasvaista kanaa (vielki oksettaa, ihan liikaa meni nassuun...) 500kcal
yhteensä 880kcal

Mua pelottaa viikonloppu jo valmiiksi... Kun saatan joutua syödä jotain, mitä en halua... Mut kutsuttiin huomisiin kemuihin. Pelottaa, mutta olen samalla innoissani. Ehkä mun onkin aika taas astua ulos kotiovesta ja elää. En aio juoda alkoholia, tai ainakaan ostaa itselleni omia juomia. Varmaan saan kaikilta muilta kyllä juomista, ne tykkää juottaa mut känniin. Kännissä olen avoin, puhun ongelmistani ja itsestäni. Ja siis puhun paljon. Aion vihdoin mennä suihkuun, pestä itseni huolella, laittaa hiukset, meikata, pukeutua johonkin muihin rätteihin kuin pyjamahousuihin ja yli-isoihin huppareihin. Ehkä huomenna voin olla onnellinen, edes pienen hetken. Kunhan en tee mitään tyhmää. Enkä taas avaudu ongelmistani. Minun pitää selvittää omat ongelmani itse, kukaan muu ei siihen kykene.

ps. Yksi ihana lukija, kiitos Sinulle tosi paljon. <3

Onnelliset ihmiset

Pelkään hylätyksi tulemista. Yritän muokata musta sellaisen, että musta pidettäisiin. Tai että mua edes siedettäisi...Katselen muiden kuvia facebookissa. Ne näyttää iloisilta, niillä on ystäviä, ne on kauniita. Ne käy juhlimassa, niillä on joku, joka soittaa niille aamulla ihan vain kuulumisia kyselläkseen. Sitten ne lähtee kaupungille hengailemaan, sosialisoitumaan.
Kaikkein kateellisin olen niille, jotka ovat aika rumia, mutta silti suosittuja. Ei ne ansaitse jätkiä ympärilleen, ei ne ansaitse poikaystävää. Ei ne ansaitse ystäviä. Mä yritän olla laiha ja kaunis, jotta musta pidettäisi. Mua rumempien pitäisi elää itseinhossa ja niillä pitäisi olla huono itsetunto, niin kuin mullakin. Miksi ne saa olla tyytyväisiä itseensä, mutta mä en?
En haluaisi ajatella näin, mutta en voi sille mitään. Kauniita ja laihoja katson ylöspäin, ne ansaitsee huomionsa ja niiden kuuluukin olla suosittuja...

Unohdettu

En käytä kännykkää kenellekkään soittamiseen tai tekstaamiseen. Kukaan ei ole soittanut tai tekstannut mulle 2 viikkoon. Mitä mä sitten teen kännykällä? No käytän sen laskinta kaloreiden laskemiseen.

Huijaan itseäni

Kävin vaa'alla. Se kertoo mun painavan noin 57.5kg. Mun piti painaa tänään 55kg, mutta eilisen ja maanantaisen ahmimisen takia lihosin. En halua kuitenkaan uskoa, että painan noin paljon. Pakko sen on olla turvotusta... Ehkä painan huomenna vähemmän, kun nesteet lähtee liikkeelle.

 Mä syön joka päivä kunnon ruuan perheen kanssa, mutta syön sitä ihan vähän vaan. Sen takia kalorit on laskettu suurpiirteisesti, pyöristäen luonnollisesti ylöspäin.

Tänään on mennyt kurkusta alas
purkkiananasta 50kcal
mandariini 30kcal
iso omena 60kcal
kolme kuppia kahvia maitotilkalla 30 kcal
kunnon ruoka, jotain lihamössöä ja maissia, 300kcal
yhteensä 470kcal
Join taas kuitujuomaa, jotta saisin paskottua tän lihavan olon pois. Se maistuu ihan järkyttävältä.
Tää päivä on taas ollut täynnä yksinäisyyttä. Käyn röökillä ihan vaan tavan vuoksi. Pitäisi lopettaa. Tän askin jälkeen, tän askin jälkeen.

Ahdistaa

Ahdistaa niin pirusti. Haluisin kirjottaa mun päivästä, mutta mitä kirjotettavaa siitä olisi? Olen vain kotona, niin kuin joka päivä, en tee mitään, kirjotan vain päiväkirjaani, katson teeveetä, selailen muiden blogeja, käyn röökillä. Puhelin on turha, ei mulle kukaan soita, ei tekstaa, ei muista mua. Mä olen yksin, eristäytynyt ja unelmoin elämisestä. Mua ahdistaa päivittäin ihan hirveesti ja olen levoton. Vihaan tätä. Vihaan itseäni, kun annan tämän jatkua.

Unelmoin rakkaudesta. En ole koskaan seurustellut. Olen harrastanut seksiä ja juttua on ollut vastakkaisen sukupuolen kanssa, mutta en ole koskaan edes suudellut muuta kuin kännissä. Omistan huonon maineen, olen huora, miehet pitää mun tiimalasivartalosta, mutta ei minusta itsestäni. Olen tehnyt niin paljon typeriä tekoja humalassa, se ahdistaa. Ahdistaa ajatella, että ihmiset muistaa musta asioita, joita itse häpeän ja siksi olen pakottanut itseni unohtamaan ne. En koskaan halua mennä nukkumaan muulloin kuin silloin, kun olen todella väsynyt ja tiedän nukahtavani heti, koska muuten ahdistava menneisyyteni tulee mieleeni ja vihaan itseäni. Häpeän tekojani, mutta nyt joudun elämään itseni kanssa.