On siitä jotain hyötyäkin

Eilen tuli syötyä noin 850 kaloria ja aamupaino oli 56.9kg. Tänään kaloreita tuli vajaa 1300 ja vaaka näytti 56.7kg. Alaspäin ollaan siis menossa. Kunpa vain tämä motivaatio nyt pysyisi! Kun tekee mieli ahmia, ajattelen sitä omahyväistä ilmettä inhoamani ämmän kasvoilla ja eipä tee enää mieli syödä.

Yritän katsoa peiliin lepsuin asentein, mutta herra isä noi jenkkikset! Ei oo todellista! Ja reidet!
Ihastus pyörii mun mielessä enkä saa mitään järkevää aikaiseksi... En edes tätä vihoviimeistä huonetta saa siivotuksi.

Paljon sanoja, vähän tekoja

Eilen taas vaihteeksi ahmin kaapit tyhjiksi. Sen seurauksena tänään aamupaino 59.3kg. No hyi. Tuo luku ei lämmittänyt sydäntäni, ei sitten ollenkaan. Niinpä söin vain alle 600 kaloria ja urheilin 1h 40min.

Kuuntelen musiikkia ja yritän unohtaa. Kaikki epäilee mua, en pysty edes laihtumaan. Sanon aina tekeväni sitä ja tätä, joskus jopa uskon itseeni. Kukaan muu ei. Haluan päättää itse omasta elämästäni. Ainakin vartalostani voin itse päättää. Ja ulkonäöstäni muutenkin. Mä pystyn tähän. Nyt mä pystyn tähän.

Messy

Aamupaino 57.7kg. No ei tosiaan tuonut hymyä huulilleni. Kaiken lisäksi jätin urheilut väliin tänään ja mussutin leipää, karkkia, suklaata ja limua. Huoneeni rukoilee minua siivoamaan itsensä ja läksyt kaipailevat tekijäänsä. Masentaa olla tällainen turha, itsekuriton luuseri.

En kai mä nyt niin paljoa

Eilen aamupaino 57.9kg. Tänä aamuna unohdin punnita itseni ennen aamupalaa, mutta sen jälkeen (verkkarit ja t-paita päällä) paino oli 58.5kg. En mä nyt niin paljoa uskonut syöväni.

Aloin vähän miettiä tätä mun ulkonäköäni muiltakin kannoilta. Keskityn suurimmilta osin painoon, vaikka voisin keskittyä vaikka luomaan omaa tyyliäni ja tehdä kivoja kampauksia ja opetella meikkaamaan tosi hienosti. En viitsi käyttää hienoimpia vaatteitani, koska "säästelen" niitä siihen asti kun olen laiha. Ihan typerää! Tietty laiha on parempi kuin pullea, ja olisin paljon nätimpi vähän kevyempänä, mutta ei sen pitäisi mua estää laittautumasta nätiksi jo nyt! Parempi laittautunut pullea kuin laittautumaton, huolimattoman ja sotkuisen näköinen pullea.

Okei, yksi syy tähän haluuni kaunistua nyt muutenkin kuin laihtumalla, on se poika (josta on tietty pakko puhua joka postauksessa). Ehkä törmään siihen joku päivä ja se ajattelee mielessään mun olevan kaunis.

Toivoton tapaus

Aamupaino 57.4kg. No, onhan se puoli kiloa vähemmän kuin eilen, mutta ihan liikaa kumminkin. Ja mitä teen asialle? Mussutan karkkia.

Alko tulla taas se perus ihastusmasennus. Eli hetki, jolloin tajuan, etten saa sitä kuitenkaan. Koska niinhän käy aina. Toivo elää kumminkin, ja myös minä omissa haavemaailmoissani. Tällä hetkellä mua kuvaavat sanat ovat hajamielinen ja kömpelö. Olen liian lihava sille pojalle, se kun on aika hoikka. Pitäisi saada laihdutettua senkin takia siis, enhän mä haluaisi näyttää pullealta sen vieressä.

Ratkaisu ongelmaan: salille ja iltapalan skippaus. En halua nähdä huomenna isoja numeroita vaa'assa...

Haluan olla kaunis sua varten

Paino 57.9kg. Vieläkin 7.9kg liikaa. Nesteet on nyt ainakin lähtenyt liikkeelle!
Tänään tuli syötyä ihan liikaa... Tosin söin tosi terveellisesti ainakin. Kaloreita ehkä jotain 1700, veikkasin. Tuli paha mieli syömisen jälkeen, joten menin salille rehkimään oikein kunnolla! Hiki virtasi ja puuskutin naama punaisena.

Se poika on nyt mun mielessä koko ajan... En ollutkaan ollut vähään aikaan ihastunut. Tunnen olevani vähän normaalimpi. Ihastuminen ja toisesta unelmoiminenhan on normaalia, toisin kuin oman peilikuvansa tuijottaminen itku silmässä ja itsensä jatkuva kritisointi ja inhoaminen? Niin se taitaa olla. Mun elämäni taisi taas saada jotain tarkoitusta. Sain energiaa tehdä elämälläni jotain, kun mulla on päämäärä ja unelmia.

Kihelmöinti mahanpohjassa

Paino edelleen 59.5kg. Hyi miten paljon... Ehkä menkoillakin voi olla jotain tekemistä asian kanssa... Tekosyitä, tekosyitä.

Kävin taas salilla. Sen hetken kun urheilen, tunnen tekeväni edes jotain saavuttaakseni unelmakroppani. Ja unohdan muut murheet.
Syön vieläkin liikaa, mutta ainakin terveellisesti ja ahmimatta.

Ystävänpäivän kunniaksi taisin ihastua vähän... täysin tuntemattomaan poikaan. Tai no, on se mun kanssa samassa koulussa. Ja asuu mun lähellä. Mutta en ole ikinä puhunut sille. Mulla onkin ollut vähän ikävä tätä kientä kihelmöintiä mahanpohjassa ja jännitystä, että näkeeköhän sitä tänään. Mutta tällä kertaa haluaisin, että tämä menisi vähän pidemmälle. Enkö mä kerrankin voisi saada sen, kenet haluan? Vai olenko oikeasti niin vastenmielinen? Kyllä olet, kunnes laihdut.