Ehkä lasken omenan kalorit

Painan 55 kiloa. Yritän hymyillä ja uskotella sen vain johtuvan liikunnan aiheuttamasta lihaksiin kertyvästä nesteestä. Salaa olen pettynyt.

En kuitenkaan halua palata menneeseen. Ei, en suostu. En tiedä, voiko syömishäiriöstä koskaan päästä kokonaan eroon, mutta vähemmän sairas on aina parempi kuin enemmän sairas. Vaikka en ehkä osaakaan vielä syödä kakkupalaa ilman pientä huonoa omatuntoa, olen enemmän kuin tyytyväinen kehitykseeni. Ehkä liikun vieläkin kalorinkulutustaulukot mielessä ja ehkä lasken omenan kalorit. Ei haittaa. Aion olla kärsivällinen. Kaikkea ei voi saada heti, vaikka kuinka paljon haluaisi. Turha ottaa liian suurta harppausta, kun voi pudota helpommin. Parempi edetä pikkuhiljaa, rauhallisesti ja tunnustellen oloaan. Kunhan suunta on ylöspäin.

Kalorit 1600 tuntumassa, ehkä enemmän, ehkä vähemmän. Liikunnalla kulutetut kalorit noin 800... Jos nyt noihin netin laskureihin luottaa. Edistyminen-taulukosta lähti nyt 5 alinta kiloa pois. Alle 50 kilon ei ole minulla mitään asiaa.

Mulla on taas muutama uusi lukija, kiitos kaikille ja tervetuloa seuraamaan mun ihme rustailujani!

Samaan aikaan

Olen syönyt. Mahdottoman paljon. Aika terveellisesti välillä, aika epäterveellisesti joskus. Olen myös urheillut. Juoksemista, tanssia, zumbaa. Kävelyä paljon.

Vetäisin ripulit sokerittomilla karkeilla. Fiksua taas.

Söin noin 1400 kaloria.

Kaikki on niin sekavaa, en ole varma olenko menossa huonompaan vai parempaan suuntaan. En tiedä, olenko lihonut. Ainakin painoa on tullut lisää, siitä olen varma. Parasta olisi ehkä mennä huomenna vaa'alle. Ei se muuten selviä.

Voiko parantua ja laihtua samaan aikaan?

Nälkä?

Lihaskipu. Ihana tapa herätä, tietää kropan kiinteytyneen edes vähän! Söin aamupalaksi 3 ruokalusikallista kreikkalaista jugurttia banaanin, muutaman mustikan ja kahden mansikan kanssa. Sen jälkeen tanssimaan. Tosin vain puoli tuntia. Peilistä katsoo inhottavan lihava ja turvonnut, vankkarakenteinen tyttö. Sitä se liikunta teettää. Turvotusta.

Miksi musta tuntuu, kuin mulla olisi koko ajan nälkä? Vai onko mun näläntunne ja kroppa vaan niin sekaisin syömishäiriön jäljiltä, että kuvittelen vain? Tietääkö joku paremmin?

Lohduttaja

Nälkäisenä on vaikeaa nukahtaa. Hassu juttu, kun maha kurnii, vaikka olen syönyt niin paljon (1300kcal). Ilmeisesti liikunta sitten lisää kalorintarvetta melkoisen roimasti.

Kurniva maha lohduttaa.

Kerro salaisuus

Mittailin vähän itseäni. 84-64-84. Vaikka ei se mulle paljon mitään kerro. Paitsi että olen laihtunut viimeisen puolen vuoden aikana. Parin viikon aikana taas olen nyt aika varmasti lihonut.

Syön ihan liikaa, joten yritän liikkua kalorit siedettävimmiksi. Tänään tanssin 3 tuntia huoneessani biletysmusiikin tahtiin. Ilmeisesti kulutin yli 1000 kaloria. Liikunta lisää ruokahalua aika paljon.

Ehkä aloitan nyt herkkulakon. En syönyt aiemmin ollenkaan herkkuja, paitsi jos ahmin. Nykyään menee ihan liikaa jätskiä ja suklaata, niin en uskalla syödä tarpeeksi kunnollista, perusterveellistä ruokaa. Kohtuus on toki hyvä juttu herkuissakin, mutta haluan ensin oppia syömään kunnon ruokaa normaalisti.

Mitäänsanomaton olo.

Ruma maailma

Särkynyt kukkamaljakko. Voit joko korjata sen, ostaa uuden tilalle tai luopua kukista kokonaan.

Syömishäiriö on pakokeino todellisuudesta. Tiedän sen. Ennen en todella ymmärtänyt sitä, kuten nyt. Haluan karistaa sairauden päästäni kokonaan, ja keskittyä elämiseen. Elämä ei kuitenkaan ole vain naurua ja ystävällisiä ihmisiä. Vaikka olisit kuinka sydämellinen ihminen, joku tulee aina inhoamaan sinua ja tahallisesti lyttäämään sinua maahan. Päätin katkaista välit yhteen mun ystävään.

Tänään mä näin taas elämän rumuuden ja ihmisten itsekkyyden. Se ärsyttää mua. Haluisin tehdä tästä paremman paikan, auttaa sorrettuja ja luoda tasa-arvoa. En kuitenkaan voi vaikuttaa merkittävästi. Häiritsevää. Oli paljon helpompaa vain keskittyä itseinhoon, ruokaan ja laihdutukseen kuin oikeisiin ongelmiin.
Ahdistuin tänään tosi paljon. En halua kertoa syytä, mutta se johti pienimuotoiseen ahmimiseen... Kalorit koko päivältä ehkä noin 2200 ja liikunnalla kulutin niistä vajaa 400.

 Lopulta huomaan, että ei minulla olekaan kuin särkynyt kukkamaljakko.

Kun vanha tuttu on niin vierasta

Pelkään lihomista. Tunnen alempiarvoisuutta, kun joku minua laihempi syö minua vähemmän. En tiedä, paljonko olen syönyt. En jaksa enää välittää tarpeeksi. Haluan olla vapaa. Kapinoin omaa mieltäni vastaan. Kehtaisin veikata kuitenkin kalorit sinne reiluun 1500. Kulutin liikunnalla melkein 500 kaloria. Kävelin. Paljon. Vain se tuntuu pitävän pääni kasassa. Vaikka nyt meneekin siis hyvin. Kaikki vain on niin uutta, niin hämmentävää. Näinkö normaalit ihmiset elää? Niin paljon ajatuksia, energiaa ja naurua.